keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006
maanantaina, joulukuuta 25, 2006
bogie-leffa
William Wylerin The Desperate Hours (Kauhun Hetkiä) alkaa tavallisena trillerinä.
Juoni käynnistyy todella, kun keskiluokkaisen Hilliardin perheenäidin (Martha Scott) etuovelle ilmestyy Humphrey Bogart, joka on toinen elokuvan kahdesta todellisesta paskiaisesta. Jos elokuva tehtäisiin nyt, lisättäisiin joka toiseen hänen repliikkiinsä "fucking". Niinpä hän ei tällä kertaa sano perheenäidille ase kädessään:
"You scream and the kid'll come home and find you in a fucking pool of blood."
Jossain vaiheessa elokuvaa isäni huomauttaa:
"Amerikkalaiset ne on aina osanna tehhä mualiman rumimmat aatot",
tarkoittaen elokuvassa nähtäviä autoja.
Veitsi kurkulla -asetelman logiikka on, että poliisinkaan apuun ei voi luottaa.
Perhe on yksin. Elokuva on kiintoissa mielessä moderni;
kun Cindy Hilliardin poikaystävä Chuck saa kuulla poliisilta roistojen mahdollisesti majailevan perheen luona, ei hän silti suostu paljastamaan missä nämä asuvat; lopussa isä haraa poliisien yleistä mielipidettä vastaan - koko perhe on saatava ulos talosta ennen kuin paljastetaan rosvoille talon olevan piiritetyn.
Kun viimeinenkin pahis sitten makaa maassa ja perhe on pelastunut, tyttären poikaystävä Chuck kutsutaan sisälle taloon - eli perheeseen - ja ovi suljetaan.
Väkijoukko, muu yhteiskunta, jää ulkopuolelle.
Perheen poika on tätä ennen huomannut nurmikolla polkupyöränsä, jonka on jättänyt siihen, ja joka on houkutellut rosvot sisälle. Hän ymmärtää tätä käytetyn hyväksi.
"Hyvin tehty. Ja hyvät näättelijät."
Juoni käynnistyy todella, kun keskiluokkaisen Hilliardin perheenäidin (Martha Scott) etuovelle ilmestyy Humphrey Bogart, joka on toinen elokuvan kahdesta todellisesta paskiaisesta. Jos elokuva tehtäisiin nyt, lisättäisiin joka toiseen hänen repliikkiinsä "fucking". Niinpä hän ei tällä kertaa sano perheenäidille ase kädessään:
"You scream and the kid'll come home and find you in a fucking pool of blood."
Jossain vaiheessa elokuvaa isäni huomauttaa:
"Amerikkalaiset ne on aina osanna tehhä mualiman rumimmat aatot",
tarkoittaen elokuvassa nähtäviä autoja.
Veitsi kurkulla -asetelman logiikka on, että poliisinkaan apuun ei voi luottaa.
Perhe on yksin. Elokuva on kiintoissa mielessä moderni;
kun Cindy Hilliardin poikaystävä Chuck saa kuulla poliisilta roistojen mahdollisesti majailevan perheen luona, ei hän silti suostu paljastamaan missä nämä asuvat; lopussa isä haraa poliisien yleistä mielipidettä vastaan - koko perhe on saatava ulos talosta ennen kuin paljastetaan rosvoille talon olevan piiritetyn.
Kun viimeinenkin pahis sitten makaa maassa ja perhe on pelastunut, tyttären poikaystävä Chuck kutsutaan sisälle taloon - eli perheeseen - ja ovi suljetaan.
Väkijoukko, muu yhteiskunta, jää ulkopuolelle.
Perheen poika on tätä ennen huomannut nurmikolla polkupyöränsä, jonka on jättänyt siihen, ja joka on houkutellut rosvot sisälle. Hän ymmärtää tätä käytetyn hyväksi.
"Hyvin tehty. Ja hyvät näättelijät."
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
Runoista: aina, tai sanotaan lähes aina, tai sanotaan joskus
kun olen saanut tehdyksi jotakin hyvää, tai sanotaan
sellaista jonka tiedän hyväksi, tai sanotaan sellaista
joka tuntuu hyvältä, tai sanotaan että se on kuin nakutettu ja se soi,
niin tulee sellainen olo kuin olisin suorittanut huijauksen.
Sama jos katsoo jotain taulua joka on hyvä ja sen ymmärtää.
Jotakin minkä on asettanut oikeaan asentoon kuin jonkun paperilehmän sorkat,
niin että se aukenee kuin ja matematiikka. Että olen löytänyt jonkun sävelen,
että tämä on ainoa oikea tapa sanoa, tai...
Tämänhän pitäisi olla suuren löytämisen hetki.
On löytänyt ja esittänyt sen minkä on halunnut sanoa,
löytänyt sille sanat. Sanan.
Sen voi avata monella tavalla ja se soi.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella.
Että minä muka olisin tehnyt sen, 'minä', vaikka se on ikään
kuin paljastettu, se on asetettu asentoon, kirjaimet kantturat
ovat kuin laudalle asetetut tulitikut, eivätkä 'minä'.
kun olen saanut tehdyksi jotakin hyvää, tai sanotaan
sellaista jonka tiedän hyväksi, tai sanotaan sellaista
joka tuntuu hyvältä, tai sanotaan että se on kuin nakutettu ja se soi,
niin tulee sellainen olo kuin olisin suorittanut huijauksen.
Sama jos katsoo jotain taulua joka on hyvä ja sen ymmärtää.
Jotakin minkä on asettanut oikeaan asentoon kuin jonkun paperilehmän sorkat,
niin että se aukenee kuin ja matematiikka. Että olen löytänyt jonkun sävelen,
että tämä on ainoa oikea tapa sanoa, tai...
Tämänhän pitäisi olla suuren löytämisen hetki.
On löytänyt ja esittänyt sen minkä on halunnut sanoa,
löytänyt sille sanat. Sanan.
Sen voi avata monella tavalla ja se soi.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella.
Että minä muka olisin tehnyt sen, 'minä', vaikka se on ikään
kuin paljastettu, se on asetettu asentoon, kirjaimet kantturat
ovat kuin laudalle asetetut tulitikut, eivätkä 'minä'.
maanantaina, joulukuuta 18, 2006
Papilta saatu paperinpala
Yhdellä puolella hääohjelmamme.
Toisella hautajaispuhe.
Kolmannella vainajan nimi.
Neljäs puoli on tyhjä.
Toisella hautajaispuhe.
Kolmannella vainajan nimi.
Neljäs puoli on tyhjä.
perjantaina, joulukuuta 08, 2006
Kirja
En saa siitä otetta.
Olen suomentanut sen.
Se on olemassa, tuossa se on pöydällä, mutta teksti, se pakenee kuin lanka silmää, rasvattu painija. Kerran se oli, ja olimme yhtä; teksti ja minä tutustuimme,
puhuimme, löysimme toisemme ja päädyimme muotoon.
Nyt hädin tuskin tunnemme. Mene sinä teksti miten haluat, ei ole tarpeen tuntea enää, sinä menet ja puhut kuin näyttelijä; olen opettanut sinut parhaani mukaan.
Olen suomentanut sen.
Se on olemassa, tuossa se on pöydällä, mutta teksti, se pakenee kuin lanka silmää, rasvattu painija. Kerran se oli, ja olimme yhtä; teksti ja minä tutustuimme,
puhuimme, löysimme toisemme ja päädyimme muotoon.
Nyt hädin tuskin tunnemme. Mene sinä teksti miten haluat, ei ole tarpeen tuntea enää, sinä menet ja puhut kuin näyttelijä; olen opettanut sinut parhaani mukaan.
tiistaina, joulukuuta 05, 2006
kommentti Kiasmaan
Tuohon Hetkien kommenttiin tuolla alhaalla vastatakseni:
Ehkä se on niin että museota on tottunut pitämään kirkkona.
Täällä se on sillä tavalla, että kun käy näyttelyn avajaisissa se on kuin kirkossa kävisi. Ensin puhuu pappi (museonjohtaja): on tärkeää että on taiteilijoita jotka ovat tässä maailmassamme kauneuden ja hyvyyden puolestapuhujia. Kun pappi lopettaa tulee toinen ja sanoo että täällä me periferiassa olemme, mutta ylpeitä olemme, että täällä periferiassa olemme. Me paikalle vaivautuneet seurakuntalaiset kuuntelemme. Sitten kävellään.
Kokemukseni Kiasmasta, joka saattaa tietysti johtua vaikka kahvinpuutteesta ja siitä ettei kyseessä ollut avajaiset, oli erilainen. Tiskillä ei hymyilty. Narikassa joku vitsaili, mutta naseva vastaus jäi uupumaan; ristisana jäi auki. Sisällä alkoi tuulemaan. Sitten oli tilaa ja tiloja. Paljon. Vastaan käveli ihmisiä. Portaita noustiin. Tilaa, tilaa. Nykytaidetta. Otsalle ilmestyi ryppy, joka alkoi hiljaa häiriköidä vastaantulijoita.
Olisi pitänyt ottaa opas.
Toisaalta, tietysti on niinkin kuin Lea Laven laulussaan ilmaisi:
no niin
tai näin
se olkoon niin tai näin
tai niin tai näin tai
niin niin niin
Ehkä se on niin että museota on tottunut pitämään kirkkona.
Täällä se on sillä tavalla, että kun käy näyttelyn avajaisissa se on kuin kirkossa kävisi. Ensin puhuu pappi (museonjohtaja): on tärkeää että on taiteilijoita jotka ovat tässä maailmassamme kauneuden ja hyvyyden puolestapuhujia. Kun pappi lopettaa tulee toinen ja sanoo että täällä me periferiassa olemme, mutta ylpeitä olemme, että täällä periferiassa olemme. Me paikalle vaivautuneet seurakuntalaiset kuuntelemme. Sitten kävellään.
Kokemukseni Kiasmasta, joka saattaa tietysti johtua vaikka kahvinpuutteesta ja siitä ettei kyseessä ollut avajaiset, oli erilainen. Tiskillä ei hymyilty. Narikassa joku vitsaili, mutta naseva vastaus jäi uupumaan; ristisana jäi auki. Sisällä alkoi tuulemaan. Sitten oli tilaa ja tiloja. Paljon. Vastaan käveli ihmisiä. Portaita noustiin. Tilaa, tilaa. Nykytaidetta. Otsalle ilmestyi ryppy, joka alkoi hiljaa häiriköidä vastaantulijoita.
Olisi pitänyt ottaa opas.
Toisaalta, tietysti on niinkin kuin Lea Laven laulussaan ilmaisi:
no niin
tai näin
se olkoon niin tai näin
tai niin tai näin tai
niin niin niin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)