Jos ei ole mitään tekemistä, niin katsokaa ihmistetristä

Nyrkkeilyssä vetävät siinä syntyvät sankaritarinat. Norman Mailer kertoo dokumentissa When we were kings upeasti George Foremanin ja Muhammad Alin kamppailun alkuhetkistä. 24-vuotias Foreman oli hoidellut sen ajan muut kovimmat raskaansarjan tekijät Joe Frazierin ja Ken Nortonin molemmat parissa erässä ja hänen odotettiin tekevän niin 32-vuotiaalle Alillekin.

Kun näin Amin Asikaisen häviävän uusintaottelunsa Sebastian Sylvesteriä vastaan, niin se teki kyllä pahaa katsoa. Hänen tyrmäystappionsa oli jollakin lailla kovempaa ja todempaa katsella kuin näiden valtameren takaisten heerosten seikkailut. Laji on niin hirvittävän kova, liian kova.

Sitten ajattelen taas, että nyrkkeilijät ovat kehässä kuitenkin vapaaehtoisesti ja heidän unelmansa on voittaa vastustaja.

Mike McCallumin haastattelu

Entinen kolminkertainen ammattinyrkkeilyn maailmanmestari Mike "The Body Snatcher" McCallum myöntää haastattelussa kysyttäessä häneen tehneen kipeää se, etteivät aikansa menestyneimmät nyrkkeilijät Marvin Hagler, Roberto Duran, Sugar Ray Leonard tai Thomas "Hit Man" Hearns kohdanneet häntä kehässä, ja että hän miettii asiaa päivittäin.

Jokaisessa McCallumista lukemassani isommassa jutussa pyöritään aina tämän saman aiheen ympärillä. Suurempien tähtien ei yksinkertaisesti kannattanut kohdata häntä: McCallum ei ollut huomiota herättävä ja sitä kautta rahaa tuova nimi, mutta hyvin vaarallinen vastustaja.

McCallum kertoo tapaamisestaan Haglerin kanssa, jonka aikana jälkimmäinen tunnustaa, että hän kunnioittaa paljon edellistä. McCallum kimpaantuu ja vastaa Haglerille, että hänelle kunnioitus on vastavuoroisuutta, vähän kuin mitä turismissa tapahtuu: turisti maksaa hyvästä ajanvietosta ja auttaa näin ajanvieton tarjoajan perhettä saamaan ruokaa pöytään. "Sinä et antanut minulle tilaisuutta ruokkia perhettäni", McCallum vastaa Haglerille. "Miten voisit siis kunnioittaa minua?"

McCallum kuulostaa katkeralta. Siinä on jotain ilkeää, että urheilijalta viedään mahdollisuus näyttää miten hyvä hän voisi todella olla. Hän on kuin ei-henkilö. Varmasti senkin näkeminen vaikuttaa, että tekemästään työstä ei saa samanlaista rahallista korvausta kuin muut yhtä lahjakkaat.

McCallumin huippusaavutus oli Donald Curryn tyrmääminen viidennessä erässä lajin selostustermejä käyttäen korealla vasemmalla koukulla vuonna 1987.