Näillä kotisivuilla on mahdollista lahjoittaa rahaa Wilfred Benitezille,
joka kärsii dementia pugilisticasta ja elää äitinsä hoivissa Puerto Ricossa.
keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008
perjantaina, syyskuuta 19, 2008
keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008
Hitlerillä oli hyviäkin päiviä. H ilahtui aina suunnattomasti, kun sai kuulla jonkun työyhteisössään menevän naimisiin. Tällaisina päivinä H antoi tuoda työpöydälleen suuret puskat tulppaaneja ja ruusuja, niin että kun joku astui hänen työhuoneeseensa, oli hän kokonaan niiden peitossa. Tällöin H työnsi päänsä esiin kukkapuskien välistä ja huudahti: "Ja-ba-da-ba-duu!"
Joskus H pahoinpiteli rakastamiaan kukkia. Hän saattoi kuristaa niiden varsia, lyödä niillä (naispuolisia) alaisiaan päähän ja (miespuolisia) nivusiin ja syöttää niitä väkipakolla ratin avulla koiralleen Blondille. Tästä Eva moittikin joskus miestään ankarasti. H häpesi usein käytöstään ja saattoi kieltää itseltään viikkokausiksi kaikenlaiset kukkalähetykset. "Kaikilla meistä on pimeä puolemme", H supisi usein, varsinkin sodan loppuaikoina, kun oli taas sortunut "kirottuun pakkomielteeseensä", kuten hän asiaa nimitti.
H saattoi olla ilkeämielinen myös keittiövälineille. Sodan loppuajalta on varmaa tietoa siitä, että viimeisenä elinviikkonaan bunkkerissaan H hakkasi joka päivä aamuseitsemästä iltakuuteen suurta valurautapannua päähänsä. Erityisen julma hän oli ruokailuvälineille, joista terävimpiä pahoinpiteli pistelemällä niitä pystyyn varpaidensa väleihin ja työntämällä niitä sattumanvaraisista ruumiinaukoistaan sisään. H:n huonoryhtisyys sodan lopulla selittyykin hänen kehossaan olleesta suuresta määrästä metallia. H kuoli onnistuttuaan nielaisemaan kahdeksan Luger-pistoolia. Hänen viimeisistä sanoistaan ei saatu selvää.
Joskus H pahoinpiteli rakastamiaan kukkia. Hän saattoi kuristaa niiden varsia, lyödä niillä (naispuolisia) alaisiaan päähän ja (miespuolisia) nivusiin ja syöttää niitä väkipakolla ratin avulla koiralleen Blondille. Tästä Eva moittikin joskus miestään ankarasti. H häpesi usein käytöstään ja saattoi kieltää itseltään viikkokausiksi kaikenlaiset kukkalähetykset. "Kaikilla meistä on pimeä puolemme", H supisi usein, varsinkin sodan loppuaikoina, kun oli taas sortunut "kirottuun pakkomielteeseensä", kuten hän asiaa nimitti.
H saattoi olla ilkeämielinen myös keittiövälineille. Sodan loppuajalta on varmaa tietoa siitä, että viimeisenä elinviikkonaan bunkkerissaan H hakkasi joka päivä aamuseitsemästä iltakuuteen suurta valurautapannua päähänsä. Erityisen julma hän oli ruokailuvälineille, joista terävimpiä pahoinpiteli pistelemällä niitä pystyyn varpaidensa väleihin ja työntämällä niitä sattumanvaraisista ruumiinaukoistaan sisään. H:n huonoryhtisyys sodan lopulla selittyykin hänen kehossaan olleesta suuresta määrästä metallia. H kuoli onnistuttuaan nielaisemaan kahdeksan Luger-pistoolia. Hänen viimeisistä sanoistaan ei saatu selvää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)