kevätpäiviä

Pitkiä, aurinkoisia kevätpäiviä. Parempia kuin kesä. Foibos ei polta vielä maata eikä nahkaa. Hakkasin lopulta pystyyn kuolleen omenapuun maahan kirveellä, en jaksanut kymmentä minuuttia kauempaa keväthuoltoa kaivanneen moottorisahan kanssa. Mustaherukkapensaat olivat siinä vieressä. Niistä pitäisi leikata kuivat oksat pois, muistan sen kerran olin poimimassa vanhempien kanssa niiden marjoja. Ovatko ne sitten menneen mausoleumeja, taas muistutus kuolemasta, ovat varmaan ennen kuin leikkaan ne kuivat oksat, tai joku leikkaa mutta se on jo jonkun muun tarina.
Kaksi pyytä tepasteli pihamaalla, ne liikkuvat pareittain muutaman hehtaarin alueella, ovat paikkalintuja, mietin että jos ne haluaisi ampua niin saisiko, mutta ei saa viittäkymmentä metriä lähempää asuinrakennuksesta, sitä paitsi on rauhoitusaika. Milloin sinä olet alkanut kiinnostua eläinten tappamisesta, vaimo kysyi, eikä kun maaseutuelämästä pitää ottaa kaikki ilo irti, minä sanoin. Luin luonto-oppaasta että ne ovat yksiavioisia. On hauskaa leikkiä hetken läkkiseppä Lindbladia, laitella lapsille riippumattoa, linnuille pönttöä, haaveilla - siitä on sukulaisissakin esimerkkejä useammassa polvessa.