Eromme tässä
noustessasi paluulennolle
kaupunkiin,
josta uupuneena
käytit sanaa
nonstop,
Lontoolle omistettu
runokokoelma
yhä mukanasi.
Matkalla yksien liikennevalojen
kuntaliitoskaupunkiini
mietin jäähyväistemme merkitystä
suhteessa kentän kahvilapöydässä
läppäriään määrätietoisesti takoneeseen työntekijään,
ympärillään satunnaisia
kahvikuppien ja tassien kolahduksia.
Viikko lienee hyvä aika,
ilman että kymmenen vuoden
tarvitsee nyt kulua,
lämmetä taas ystävyydelle,
joka on, eikö olekin,
määräänsä suurempaa.
