 |
| Bhagavad-Gitan Prinssi Arjuna ja Krishna |
Onko huono elämä? saattoi äiti joskus sanoa. Se tarkoitti: voitko pahoin? Tai ehkä hän sanoi "tuliko huono elämä". En muista. Joskus, vaikka marraskuussa, tulee kysyneeksi tuota otsikon kysymystä itseltään, varmaan hyvinkin ennenaikaisesti.
Leonard Cohen siteerasi I'm Your Man -dokumentissa hindujen Bhagavad-Gitaa. Robert Oppenheimer teki niin muistellessaan hetkeä ensimmäisen ydinräjähdyksen jälkeen. Lukiessani kirjan viime kesänä ensi kerran jäivät itselleni mieleen nämä säkeet:
Sinulla on oikeus vain toimintaan,
ei toiminnan kantamiin hedelmiin.
Älä anna teon hedelmän olla toimintasi vaikutin,
mutta älä toisaalta takerru toimettumuuteenkaan.
Tee siis työsi joogaan tukeutuen, Dhananjaya.
Jooga on sitä mielentyyneyttä,
kun ihminen on luopunut itsekkäästä takertumisesta
ja pitää menestystä ja tappiota samanarvoisina.
(Basam Books 2008, suom. Mari Jyväsjärvi)
Siinäkö se on? Nerokasta, vapauttavaa: ei mitään palkintoja luvassa tuntureiden takana, ei odotuksia. Just keep doing what you're doing.
Ja ankaraa.
Ehkä tässä on lohdullinen ajatus omaa taiteellista työtä tehdessä; sen kun teet vaan, ja jos siitä seuraa jotain hyvää, on se kaikki ylimääräistä. Vishnun tuliseen kitaanhan tässä kaikki ollaan matkalla.
