Historioitsija Mark Mazower kutsuu kirjassaan Salonica, City of Ghosts Thessalonikia aaveiden kaupungiksi – suuri osa siellä asuneiden ihmisten menneisyydestä on kadonnut tai hävitetty.
Vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa kaupunkia asutti kolme lukumäärältään suurin piirtein tasaväkistä väestöryhmää: muslimit, kreikkalaiset ja juutalaiset. Elettiin Osmanien valtakunnassa.
Sefardinjuutalaiset olivat saapuneet kaupunkiin vuonna 1492 Espanjan hallitsijaparin Isabella ja Ferdinand Katolilaisen määrättyä Alhambran asetuksen, joka velvoitti joko kääntymään kristinuskoon tai poistumaan Kastilian ja Aragonian alueilta.
Vuonna 1912 kaupunki siirtyi Ottomaanien valtakunnalta silloiselle Kreikan kuningaskunnalle. Väestörakenteensa vuoksi kaupunkia ei pidetty kovinkaan kreikkalaisena.
Vuosi 1917 aloitti katastrofien sarjan; ensin kolmasosa kaupungista tuhoutui tulipalossa. Muslimiväestö karkotettiin 1920-luvun alussa Kreikan ja Turkin väestönvaihdossa. Natsimiehityksen aikana 1943 kaupungin viisikymmentä tuhatta juutalaista lähetettiin Auschwitziin kaasutettaviksi. Juutalaisten hautausmaa jyrättiin puskutraktoreilla - hautakiviä löytynee vieläkin kaupungin rakennusten kivijaloista. Aristoteleen yliopiston betonirakennukset seisovat hautausmaan päällä. Kampukselle perustettua hautausmaan muistomerkkiä on vandalisoitu.
Vuokrasin Aristoteleen aukiolta pienen asunnon Booking.comin kautta. Aukio on rakennettu mainitun suuren palon jälkeen. Vuokranantajani nimi vaikutti hepreankieliseltä - myös useita arvioita oli hepreaksi.
Komeaa aukiota hallitsee pronssinen Aristoteles yllään kitoni, antiikin kreikkalaisten tunika. Patsaan eteen kerääntyneestä pienestä väkijoukosta moni halusi yhteiskuvaan sen kanssa.
Mazowerin mukaan kaupungissa aikoinaan sijanneet muslimien ja juutalaisten hautausmaat ovat pyyhkiytyneet kollektiivisesta muistista ja korvautuneet Aristoteleen ja Aleksanteri Suuren patsailla, jotka edustavat Osmanien valtakuntaa seurannutta kreikkalaista kansallisuusaatetta. Niillä on Mazowerin mukaan hyvin vähän tekemistä kaupungin historian kanssa.
 |
| Aristoteles-aukiolla (Πλατεία Αριστοτέλους) |
Tästäkö syystä vai sitten kaupunkia hallitsevasta karusta betoniarkkitehtuurista johtuu, että kaupunki tuntui Erasmus-vaihto-opiskeluni aikana 90-luvun lopussa jollain tavalla persoonattomalta. – Tällä kaupungilla ei ole sielua, lontoolainen ystäväni tapasi sanoa. Alkeistasolle jäänyt kreikan kielen taitomme ei tietenkään auttanut asiaa.
Lokakuussa 2023 tapaan kaupungissa ystäväni Stefanoksen. Hän on paikallisia. Mainitsen huomioistani vuokrantajani suhteen. Hän kertoo, että keskustassa on useita juutalaisten omistamia kiinteistöjä.
Mazoverin kirjasta olen lukenut, että keskitysleiriltä selvinnyt saattoi kaupunkiin palattuaan huomata karvaasti omistamansa kiinteistön vaihtaneen omistajaa. Oikeustoimet saattoivat viedä vuosia.
Millaista on elämä nyt Thessalonikissa nelikymppiselle ystävälleni? Tätä aion häneltä kysyä.
Lähde: Mark Mazower: Salonica, City of Ghosts, Christians, Muslims and Jews 1430–1950 (2004)
