Maaseutumatkailua Martikkalan kylässä

Varmasti kaikkien aikojen suurin yläsavolaisessa Martikkalan kylässä kertalinttuulla vieraillut pääkaupunkiseutulainen seurakunta nähtiin kevättalvella 1943. (Sivistyneille musiikinkuuntelijoille tiedoksi, että Martikkala on Pörsänmäen naapurikylä.) Noin viidenkymmenen hengen seurue saapui ensin junalla Lapinlahden kirkonkylän rautatieasemalle, missä heitä vastassa oli suuri määrä uteliaita kirkonkyläläisiä – ja martikkalalaisia isäntiä ja renkejä, jotka tarjosivat koko seurueelle parillakymmenellä reellä talvisen hevoskyydin Onkivesi-järven jäätietä pitkin suoraan kylän vastaperustetulle naisten kurileirille.

Rekiin pääseminen vei naisilta (ja heitä vastaanottaneilta ajureilta) kuitenkin aikansa, sillä naisseurue oli junasta noustessaan joukolla nousuhumalassa. Voi hyvin kuvitella kaupunkilaisnaisten älämölön, kielenkäytön (ahkerassa käytössä naisten suussa oli nykyihmisellekin tuttu sana 'vittu') ja mahdollisen muun riettauden olleen hevoskyydin tarjonneille kylän miehille niin ihmetyksen kuin järkytyksen aihe ja vähintäänkin perustavanlaatuinen elämys.

Pääsystä ekspediitiolle kuvankauniisiin yläsavolaisiin järvimaisemiin nämä naiset saivat kiittää työvoimaviranomaisia, joiden määräysten rikkomisista he olivat saaneet työtuomiot. (Tämä kertoo valitettavasti ainakin minulle ihmeellisen vähän siitä, millaisia nämä rikkomukset ovat mahdollisesti olleet.)

Myöhemmin leiriin saapui lisää samanlaisia naispuolisia maaseutumatkailijoita ympäri Suomea, joiden päivät kuluivat erilaisissa reippaissa metsä- ja maataloustöissä, kuten metsän- ja halonhakkuissa, taimien istutuksessa sekä perunannostossa. Aikaa jäi lisäksi seurustella varsinkin kylän miesten kanssa, ja naisten iloluonteisista seurustelutavoista on todisteena ainakin nämä setäni kirjaamat tapaukset:

"Tamperelaisten tyttöjen pöllinkuorintaporukka oli Karhun Lassin mökillä aikansa juhlittuaan ja isännän sammuttua huvikseen purkanut tuvan leivinuunin viimeistä kiveä myöten. Rissasen Heikki oli rintamalta lomalle tullessaan tavannut maantiellä neljä rotevaa leirin naista, jotka olivat alkajaisiksi hänelle ilmoittaneet: "Nyt tältä Suomen soltulta katsotaan munat. Heikki, [...] oli juossut koko matkan mökilleen asti ja päässyt eroon naisista vain heittämällä näiden saaliiksi selässään keikkuvan repun" (Niskanen 2003: 45)

En tiedä onko työleirillä työskennellyttä henkilökuntaa, vankeja ja senaikaisia kyläläisiä vielä kovinkaan montaa tässä maailmassa, mutta olisi ilo kuulla näiden kaikkien kertomuksista ja kokemuksista enemmänkin.

Aiheesta lisää:

Eino Lappalainen: Kohtalonvuodet (1993)
Pentti Niskanen: Ryssävihalla Brysseliin (2003)
Leo Puurunen: Lapinlahti Kotiseutukirja

timo rautiainen laulaa hoitamattomasta taimikosta

vapaassa kilpailussa

syntyy kilpailua

valosta ja ravinteista

parhaat kärsivät

hävinneet heikkenevät

heikot vievät ravinteita

latvukset supistuvat

alaoksat kuolevat

Tyranni

Tuli pikkuprinsessa maailmaan,
isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan;

tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin,
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee: minä vaadin.

Sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
- tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa.

Voi sinuas, tyranni pikkuinen;
olet mahtaja aikamoinen,
sun valtas on kaksinkertainen:
olet kuopus ja esikoinen.

- Aaro Hellaakoski