Kartta

Mäki-Matin puistoon on haudattu surmattuja juutalaisia. Beckett on nähty kolkkaavan Kalle Rutasen polun ja Rautpohjankadun risteyksessä, ja kenties myös läheisessä puutalossa, jossa hän harjoitti kirjeenvaihtoa Pinterin kanssa ruskeaa ja lakattua pulpettia vasten. Usein oli marraskuu ja märkää. Kirjan kannet aukenivat, hiki haisi. Kaupunginkirjaston lähistön asfalttinurkkauksissa liikuskeli aikoinaan Saarikoski, ei onneksi enää. Se johtui liiasta kahvinjuonnista ja nuoruudesta. All that. Keski-Maan sankarit käpystelivät Pohjois-Savon loivissa mäissä ja asfalttiteiden yli ja Viisikon jäsenten naamoihin kiinnittyi itsepintaisesti Ankkalinnan asukkaiden mustia palloneniä.

Ja jonkun suusta kuulin joskus tyypistä, joka käveli joskus jossakin tietyssä kaupungissa jonkun tietyn reitin ja sijoitti jonkun numerosarjan joihinkin paikkoihin sen varrelle. Numerot ilmestyivät muistista.

Siinä kaikki

Mä haukuin luterilaisen kirkon

Heipä vaan. Mä oon Hesarissa töissä. Mä olin kaks viikkoo Libanonissa. Se oli rankkaa. Mä katoin sotaa silmistä silmiin. Sit mä tulin kotiin ja kattelin vähän lehtiä. Niissä suomalaiset luterilaiset kristityt manku, että rauha pitäs tulla Libanoniin.

Mä huomasin että maailma tartti mua. Mä oon kriittinen tapaus. Mä oon lukenu paljon toisen maailmansodan juttuja. Ne on rankkoja. Niistä oppii elämää. Suomi on pieni maa, ei täällä mitään tapahdu, siks täällä mangutaan. Mua ei paljo huvita hymyillä kadulla tyypeille kun ne tulee vastaan. Mä mietin että toikin ois voinu olla keskitysleirillä joku hirmunatsi joka hakkaa mua pampulla munille. On rankkaa funtsii näitä. Toisaalta se on aika jännää, miettii mitä kaikkee on tapahtunu. Se kertoo niinku ihmisyydestä. Kun mä nään jonkun tosi söpön mummon tai vaarin niin mä mietin sille ruoskan ja nahkapuvun päälle. Kyllä niilläkin on seksuaalisuus. Mä oon aika syvällinen.

Mä kirjotan Hesariin, ootteks te lukenu. Siellä mä oon tosi kriittinen. Viime viikolla mä haukuin pari tyyppii ja instituutioo siellä. Mä kutuin tätä poppipappii Mikko Salmea "käveleväks pilttiateriaks" (!). Aika rankkaa, vai mitä? Sit mä muutenkin vähän ravistelin yleismaallisesti tuota luterilaista kirkkoo, onhan musta "pohjoismainen evankelisluterilaisuus maailman ylivoimaisesti laimein ja ikävystyttävin uskonto" (!). Mä olin katketa kun mä näpyttelin ton mun ruutuun; siis ei pelkästään "laimein", vaan myös "ikävystyttävin". Sit mä haukuin Mikko Kuustosen nimeltä. "Häntä kuunneltuaan mies kuin mies on menettänyt testosteroninsa" (!). Se sopi niinku teemaan. Mä oon kirkkokriittinen tyyppi.

No ei mulla nyt muuta. Parin viikon päästä taas tavataan. Mä saatan taas haukkuu maalaisia tai jotain muuta urpoporukkaa. Maailma tarttii meikäläisii sisälukutaitosii sällei, joillon munat kohillaan ja paljo spermaa.

Mikä se on?

Siitä mikä meni nyt ohi äänekkäästi ja nopeasti kuuli mistä oli luovuttu, mitä saatu ja vaihdettu tilalle. Siinä talk to the hand, siinä oli kehitys. Siinä oli nopeus, siinä oli elintaso, rasvaiset vatsat, öljy. Sillä kulki työ, sillä kulki raha, sillä kulki leipä, sillä kulkivat sukulaissuhteet, sillä oli päätön kyy ja jäniksen korvat vailla ruumista. Minimoidut riskit ja pakolliset menoerät.

(Lisätty 27.5.2007) Tie.

Kehä

Hiljaisuus pysähtyy

lintujen liikkeeseen ja on selvää ettei

ympäristö pysy
sijoillaan



Hiljaisuus on osa

l
i
i
k
e
t
t
ä


peipot pääskyt ottavat uusia paikkoja

surraavien hömötinttien kurina kevätaurinkoa ja lunta

koivun siemen putoaaAAAAAA

Hiirihaukka syöksyy harmaasta ja sinisestä

vihreään ja valkoiseen

lapseni kanssa näimme sen eilen
pellolla

Hän peittelee minut multaan.

Olenko nyt ja voiko sitä muistella

jo eilen