huomenna on oleva toisin

Jos lapseni istuisi tuossa nyt niin minä sanoisin hänelle, siis jos minulla olisi lapsi, niin aivan varmasti sanoisin, vailla epäilyksen häivää sanoisin, katsoisin lastani silmiin hätkähtämättä ja sanoisin: Älä koskaan ala televisiokääntäjäksi. Ja jos lapsi ei siihen mitään sanoisi, vaan tuijottaisi ymmyrkäisenä mutta selvästi kuunnelleena, niin sanoisin vielä: Äläkä humanistiksi. Tai jos humanistiksi alat, niin rupea oikein kovaksi humanistiksi. Sellaiseksi kun on oikein kovia kommunistejakin. Ala oikein hankalaksi, jätä nöyristely työssä, älä mukaudu, vaadi niiltä jotka sinulta vaativat, tee selväksi että olet tarpeellinen, uskalla olla hankala niille joita et tunne äläkä läheisillesi. Muuta tietä ei ole. Pehmeäksi humanistiksi älä ala. Sen minä sinulta kiellän. Nyt sinä kysyt: mikä se on se humanisti? No, kun isäni Annikki-sisko kysyi aikoinaan omalta isältään tuota samaa, niin isänsä, minun isoisäni, sinun isoisänisäsi vastasi: "Hö! Mikäkö? No se on se Romu-Ville!" Romu-Ville istui aina kylän kaupan portailla ja joi rapakaljaa. Romu-Ville sai elantonsa, leipänsä, siis mahansa täyteen keräämällä ja myymällä romua, niin kuin nimestä jo kuulee. Se oli isoisän käsitys humanistista ja sanonpa sinulle poikaseni, ettei hän kovin väärässä ollut. Ja nyt hyvää yötä rakas lapseni, jätän sinut miettimään näitä asioita. Jätän oven raolleen, isin valo palaa työhuoneessa vielä pitkään senkin jälkeen kun olet nukahtanut. Mutta huomenna, huomenna minä sanon sinulle, huomenna on oleva toisin.