kalliorannan kullatut sanat
naulassa roikkuvan auringon valossa

päälliset puut vapautuvat
pystyssä päin vaikenemaan

syömäpaikassa

- Minkä takia täällä on lippu puolitangosssa?
- Paavi on kuollut.
- Eihän Suomi ole katolinen maa.
- Suomi on kristitty maa, ja Paavi on kuollut.
- Ei sillä ole mitään tekemistä Suomen lipun kanssa.
- Minä kunnioitan kristitty usko.
- Kunnioita vaan.

Aurinko kultasi kalliorannan.

Ei auringonnousua tai laskua.

Ei tarinaa.

Ei sanoja.

Petäjineen.

Kuitenkin tuossa toiminnassa sen naurettavuudesta ja epävarmuudesta huolimatta oli jotain vakavaa ja jossain mielessä syvällistä. Palaamiset tekstin äärelle rakensivat hänen mielessään jotain, kuin rakennusta, työkalua, kokemusta. Tarkoituksenmukaisuutta, joka antoi mielihyvää.

Ja naurettavaahan oli vain epäonnistuminen.

Kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen...

tarina

Kaveri käveli maisemassa ja loi sitä omaksi kuvakseen. Omaksi kuvakseen se sitä loi ja loi kuvasta itsensä kuvaa. Ensimmäiseen kirjoituskertaan riitti inspis, ja toisella se jo tiesi siitä syntyvän jotakin. Hän hekumoitsi maisemassa kävelevänä monimielisenä metsänmiehenä, jolta singahteli värssyjä verkkoon, noita omakuvien kaivoja, herkkiä, kauniita ja puhtaita. Kaukana patsastelevasta eliitistä, niin; hän oli metsien henki, kuusikon mystinen karvalakki. Kuvasta nousi suloista hellimäkuvaa omaan käyttöön.

Kolmannella hän oli jo niin lähellä, ettei tahtonut mennä nukkumaan vaikka tiesi, että herättyään se olisi valmis. Neljännellä kerralla se oli valmis ja kaunis.

Viidennellä se ei toiminut lainkaan.

ihannekuva

Auringon kultaama kallioranta.

Ei auringonnousua tai laskua.

Ei tarinaa.

Ihan sanatonna.

Petäjineen.

Keski- Suomessa räjähti - hipit valtasivat tyhjän talon

"Täällä Jari-Pekka Vähänakki. Raportoin täältä Keski-Suomesta Jyväskylästä, missä me paikalliset olemme tyytyväisesti asuneet jo vuosikymmeniä eläen niin normaalia elämää kuin se vain on järjellisesti mahdollista.

Tähän normaaliuden järveen heitettiin eilen sarja Molotovin cocktaileja, kun joukko paikallisia aloittelevia mutta ihmeen hyvin organisoituneita hippejä valtasi Jyväskylän yliopiston kampuksella Pitkäkadulla sijaitsevan, tyhjillään olevan, talon. Hipit ovat jo ehtineet julistaa rakennuksen autonomiseksi yliopisto- ja kulttuuritilaksi, avata kansankeittiön sekä järjestää niin valtausjuhlat kuin talokokouksenkin.

Kaupungin poliisijohto on vastannut tähän lähettämällä paikalle 25 poliisia ja ainakin viisi poliisiautoa. Ahkerimmat heistä ovat jo ehtineet pukeutua mellakkavarusteisiin. Terveystoimi ja palolaitos ovat hippien ja poliisien esimerkkiä seuraten tuoneet paikalle neljä ambulanssia ja yhden paloauton. Jyväskylän kaupungin poliisipäällikkö Jukka Paarma-Iho, miten kommentoitte tätä kaupunkiamme järkyttänyttä väkivallan räjähdysaaltoa":

"No onhan se selvää, että hipit ovat reipastuneet kummasti tässä kaupungissa sitten viime vuosista, mutta kyllä nykyhippi jää vielä jälkeen laiskastakin poliisista."

"Ehkä haluatte tarkentaa...?"

"Meillä oli täällä hetkessä paikalla 25 poliisia ja viisi autoa. Yksi puhelinsoitto. Mitä hipeillä on? Yksi hometalo."

"Niin...?"

"Meillä on kypäriä, kilpiä, autoja, pamppuja, meillä on paremmat tilat. Paremmat kuin palolaitoksen pojilla. Ja tytöillä. Anteeksi vain."

"Teidän mielestänne nuorison asenteissa on siis parantamisen varaa?"

"Ehdottomasti. Organisointikyvyn tehostaminen, kohteen valinta, tiedottaminen. Kyllä toimittajakin näitä keksii. Nyt siellä netti-tv:ssä joku puhuu jostain rukoilemisesta sen puolesta että tilat jäisivät heidän käyttöönsä. Eivät jää."

"Kiitos teille, poliisipäällikkö Jukka Paarma-Iho."

"Ei kestä."

"Niin, me paikalliset normaalit keskisuomalaiset jäämme tänne henkitoreissamme odottamaan tämän terrorinäytelmän päättymistä. Kuulemiin täältä Seminaarinmäen kyljestä."

Autononominen tiedekunta löytyy täältä