Kuitenkin tuossa toiminnassa sen naurettavuudesta ja epävarmuudesta huolimatta oli jotain vakavaa ja jossain mielessä syvällistä. Palaamiset tekstin äärelle rakensivat hänen mielessään jotain, kuin rakennusta, työkalua, kokemusta. Tarkoituksenmukaisuutta, joka antoi mielihyvää.

Ja naurettavaahan oli vain epäonnistuminen.

Kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen...