Aurinko on taivaanrannassa.
Usko polkee sinne päin maantietä pitkin.

Helvetti

Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
salit hohteli kullasta, loisteli jäältä,
ja naisia, paljaita sieltä täältä,
minun vuoteeni tanssien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
ei myöskään ikävältä,
onko naisia nää?"
"On, naisia on", piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.

Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin:
"Näitä lempiä saako?"
"Saa, lempiä saa", piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.

Vein naisista kauneimman vuoteellein,
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas veljet mitä?
Sillä ei ollutkaan sitä.

Minun ruumiini himosta kihelmöi,
luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"Kuinka olla näin voikaan?"
-"Ei helvetti tää muuten oiskaan!" piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.

Uuno Kailas

Sen salot kuin siniset on (2007)

Leffassa Kun joki tulvii (1984) maanviljelijä Tom Garvey (Mel Gibson) kohottaa haulikonpiipun tunkeilijoita kohti vierellään perheensä ja lausuu: "Pois mailtani." Ison Pahan Yhtiön edustaja, joka haluaa muuttaa laakson jota Melin suku on asuttanut jo ammoisista ajoista vesialtaaksi, on rekrytoinut paikalle tilapäismajoitukseen joutuneita, mailtaan ajettuja ja nälkäisiä ex-maanviljelijöitä purkamaan Melin perheen maissisatoa turvaavat hiekkasäkeistä ja mudasta kootut patovallit. Elokuvan lakipiste on saavutettu. Puun (joki tulvii) ja kuoren (Iso Paha Yhtiö riistää viljanhinnoissa) välissä sinnitellyt maanviljelijä uhkaa lopussa joutua suoranaisen rikoksen uhriksi. Tähän voi Tennesseen maamies vastata vain yhdellä tavalla: "Hae haulikko, poika".

Saisiko samanlaista draamaa aikaiseksi yläsavolaisissa maisemissa? Kaupunkilaistunut poika palaa kotiseudulleen. Isä on kuollut traktorin päälle, vain metsä on pystyssä. Suru painaa, mutta metsänhoitosuunnitelma on tehtävä. Isä olisi halunnut niin. Metsänhoitoyhdistyksestä käy isän vanha tuttava käymässä kukkien kanssa, osaa otetaan, sitten kahvit. Ei sitä olisi uskonut, että niin nuorena vielä. Seuraavalla viikolla hautajaisten jälkeen yhdistyksen mies tuo hoitoehdotuksen. "Nuorelle isännälle". Samalla istutetaan peruna. Nuorempi mies on edessä, kun metsänhoitoyhdistyksen mies kertoo miten mukava on nähdä nuorta verta täällä sydänmaalla. Niin, en oo sitä kyllä kenellekään kertonu, mutta se sinun isäsi se pelasti tämän pojan hengen. Tipuin veneestä kun olin juovuspäissäni lähtenyt akkaani karkuun järvelle, samalla katiskoita kahtomaan, ja humpsis sinne vaan. No, isäsi se oli samaan aikaan hiekkaa rannalle veättämässä ja haki minut sieltä pois, minä tarrasin veneen laidasta kiinni ja isäsi souteli pikku hiljaa rannalle. Eikä tullut ikinä kiitettyä. Tässä vaiheessa yhdistyksen mies ei kehtaa pyytää paperilleen nimeä vaan poistuu. Poika, joka on vietelty kaupungissa cityvihreyteen, on koskettunut syvästi ja ymmärtää nyt pahojen puheiden keskustalaisista olevan pinnallisten ja kyynisten laskettelua harrastavien kaupunkilaisten panettelua. Pottu on istutettu, taimen on alulla. Seuraavana päivänä tulee puhelinsoitto. Se on Unto, vastikään perustetun paikallisen täyden palvelun metsäpalvelufirman vastuunalainen yhtiömies ja vanha rippikouluihastus. Poika ilahtuu ja kutsuu kylään. Menneet sattumukset käydään yhdessä läpi ja upotaan hiljaisuuteen. Eteisen kynnyksellä seistään pitkään. Unto huomaa naulakossa muistorikkaan Iron Maiden -lippalakin ja kurottuu sitä kohti, päivittelee ja ojentaa sen pojalle. Iho hipaisee ihoa, yöstä tulee pitkä, viikosta lyhyt. Kun poika ja Unto multaavat yhdessä pottua, pihaan kaartaa metsänhoitoyhdistyksen auto. Kumman tarjouksen poika valitsee? Ihanan ja samalla häpeällisen Unton vai rakkaan isän vanhan ystävän ja kunnallisvaaliehdokas Johanneksen?

Kyynikko nukkuu paskassaan.
Melankolikko seisoo sateessa.
Romantikko istuu ikkunassa.

"Kun Adam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set. Setin syntymän jälkeen Aadam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä aikana lisää poikia ja tyttäriä. Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli.

Kun Set oli elänyt 105 vuotta, hänelle syntyi Enos. Enosin syntymän jälkeen Set eli vielä 807 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Set eli kaikkiaan 912 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Enos oli elänyt 90 vuotta, hänelle syntyi Kenan. Kenanin syntymän jälkeen Enos eli vielä 815 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
Enos eli kaikkiaan 905 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Kenan oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyi Mahalalel. Mahalalelin syntymän jälkeen Kenan eli vielä 840 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Mahalalel oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Jered. Jeredin syntymän jälkeen Mahalalel eli vielä 830 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Jered oli elänyt 162 vuotta, hänelle syntyi Henok. Henokin syntymän jälkeen Jered eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
Jered eli kaikkiaan 962 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Henok oli elänt 65 vuotta, hänelle syntyi Metuselah. Metuselahin syntymän jälkeen Henok eli vielä 300 vuotta vaeltaen ain Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Henok eli kaikkiaan 365 vuotta. Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet luokseen.
Kun Metuselah oli elänyt 187 vuotta, hänell syntyi Lemek. Lemekin syntymän jälkeen Metuselah eli vielä 782 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Metuselah eli kaikkiaan 969 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Lemek oli elänyt 182 vuotta, hänelle syntyi poika. Hän antoi pojalle nimen Nooa ja sanoi: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut." Lemek eli Nooan syntymän jälkeen vielä 595 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Lemek eli kaikkiaan 777 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Nooa oli elänyt 500 vuotta, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jafet."

1. Moos. 5:3–32

Aivan kuin jotain olisi liikahtanut, nytkähtänyt uuteen suuntaan, aivan kuin vanhempien hiukset käyneet valkoisemmiksi ja nuorempien harmaammiksi yön aikana, aivan kuin silmissä olisi uusi kalvo, katsotuissa kuvissa uudet värit, aivan kuin valo heijastelisi lasinsirpaleesta toiseen, valkoisissa, läpinäkyvissä sirpaleissa, jonkin esineen rikko, vaasin, esineen, kokonaisen, palasina, läpinäkyvänä, laajalla alalla, niin laajalla, ja itse niin tyhjänä.

Radio Suomessa soitettiin eilen Jokelan koulun tapahtumien jälkeen Sibeliuksen Tuonelan joutsen ja perään Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Jotenkin soitettu musiikki lohdutti tai rauhoitti, hetkiseksi. Yhteisöllisyyttä ja ystäviä kaipaa tuollaisesta tapahtumasta kuultuaan; Olethan kunnossa, ystävä? On tarve käsitellä ahdistusta ja epäuskoa niin että asian pystyisi, jos ei puolittamaan, niin edes jakamaan. Sureminen lienee aina syvästi yksinäistä työtä, sen vuoksi tarve sen jakamiseen on suurta. Sodassa yhteisöllisyyden tarve on varmasti valtava.

Spämmäystä blogissa

Noihin aikaisempiin bloggauksiin oli nimittäin ilmestynyt kymmeniä turhia englanninkielisiä kommentteja.

Blogi on näköjään joutunut jonkinlaisen spämmäyksen kohteeksi. Paskempi homma, toivottavasti noita ei tulee enempää, yritin asetella kommentti-asetuksia hiukan tiukemmaksi.

Kyllä kansa tietää: ei kukko käskien laula.

Lukija-gallup

Kiinnostaa sellainen seikka, että kun kirjoitan tätä blogia ja joskus silloin tällöin vaihdan teidän lukijoiden kanssa sanasen tai kaksi, niin häiritseekö teitä lukijoita, kun tänne kirjoittamiseeni tuleekin tuollainen parin viikon tauko, kuten tuossa äsken juuri pääsi käymään? Pitäisikö minun kirjoittaa tänne useammin, vai onko nykyinen tahti hyvä? Minua mietityttää se että onko minulla velvoitteita täällä kävijöitä kohtaan ja jos on, minkälaisia? Blogin nimikin on päiväntuoma, vaikka kirjoitan tänne keskimäärin kerran viikossa.

Tuo kysymys tietysti olettaa, että tällä blogilla olisi seuraajia. Niitä onkin ymmärrykseni mukaan jotunen. Minähän siitä loppujen lopuksi päätän millaista blogia pidän, mutta mielipiteenne kiinnostaisivat kyllä. Ehkä siitä voisi seurata parempi blogikin.

Sylivauvan päänavaus

Toisilla se henkinen kypsyminen käy hetkessä. Luin tässä joku viikko sitten kaksi kertaa viikossa ilmestyvästä Kuorevesi-Mänttä-Vilppula -lehdestä kaksikuukautisesta (2 kk) Johanneksesta [nimi muutettu], jolla on kirkossa hauskaa. Johannes kertoo jutussa nauttineensa vauvakirkossa täysin siemauksin, päästelleensä jopa riemun kiljahduksia, nauttineensa kirkosta suuresti sekä ottaneensa siunauksen tyytyväisenä vastaan.

Johannes on selvästi kehittynyt ikäisekseen. Kun Kuorevesi-Mänttä-Vilppula -lehti on nyt päässyt selville ainakin yhden sylivauvan teologisista ja maailmankatsomuksellisista vakaumuksista, on seurakunnan vuoro toimia. Maalaan ehkä piruja seinille, mutta mistä seurakunta voi olla varma, että muut sylivauvat pitäytyvät Johanneksen tervehenkisissä katsomuksissa? Menivätkö Johanneksen riemun kiljahdukset jopa liian pitkälle?

Meidän aikuisten on syytä tarkkailla lapsiamme enemmänkin ja karsia sylivauvojen haitalliset uskomukset ja tavat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Omassa kastetilaisuudessani kiljuin äitini mukaan kovaäänisesti. Tunnen asiasta vieläkin syyllisyyttä. Onnekseni paikalla ei ollut yhtään lehdistön edustajaa.

Kaarlo Sarkia: "Ensi lumi"

Syysusvien kahleet katkes,
kesä vankinsa vapahtaa:
Jo pilvien saumat ratkes,
lumihaihtuvat putoaa!

Läpi ilman ne keinuvat hiljaa
yli martaan, aution maan.
Miten valkoista huurreliljaa
sydän rauhaton kaipaakaan!

Miten autuas onkaan antaa
lumen viileän vilvoittaa
sitä otsaa, mi vielä kantaa
suven muistoa polttavaa!

-Kaarlo Sarkia

pöpilä

Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä.

Pöpilä.

mahdollinen alkuluku

Mustatorvien maku on tummansininen. Ne kasvavat Pöytämäellä. Niiden ympärillä on paljon isojen talojen kuolleita isäntiä.
Olen Onkilahden puolella Pöytämäkeä, isäni sanoisi Helalan puolella, en tiedä mitä se tarkoittaa, lähden kulkemaan kivikkoista, havupuuvoittoista mäkeä ylös löytäessäni typäskääpälinjan, Pöytämäen päälle on rakennettu mastotorni, aukon laidasta löytyvät torvisienet. Pian ne loppuvat, kiitän onneani mutta tahtoisin löytää lisää, pysyttelen aurinkoisilla paikoilla, rinne viettää alaspäin, ja siellä niitä taas on. Isä kertoi, että Niskalasta on ennen nähnyt Onkilahdelle asti, missä oli laivasatama. Pörsänmäkeläiset toivat ruumiinsa tuohon rannalle, en näe sinne nyt, puitten lehdet peittävät näkymän. Yhtäältä kuuluu metsurin moottorisahan ääntä, toisaalta vasaran pauketta.
Löydän sieniä yhä lisää. Alan hyräillä New Birthin "We Are All God's Childreniä". Maa tuntuu olevan samalla tavoin kallellaan siellä missä sieniä löytyy. En pääse täältä ikinä pois. Pöytämäki kaartuu vastapäivään, ja maasto muuttuu. Tulen jonkinlaiselle sammalkankaalle, missä mustikat ovat paikoin ylikypsiä ja puolukat paikoin raakoja. Mäki laskee edessäni, siellä on jonkun talo, sieltä kuuluu naputus, haluan kävellä lähemmäksi, sammalkangas on osin punertunut, kaunis, talon katolla on mies, joku, joku on talon katolla ja naulaa. Iso punainen navetan näköinen rakennus, pihalla traktori, haalistunut päärakennus, se ei ole se talo joksi sitä luulin, se ei ole sen miehen talo josta jostain syystä pidän, se ei ole se talo jonka miehen kuolemaa jostain syystä surin.

Nyt-liite, Seiska, Suosikki, Nyt-liite.

Nyt-lehti on raivostuttava lehti. Jutun pääotsikko on Voi sentään, sieni!, mutta kun jutun kannen alaotsikko on Ohjaaja Pirjo Honkasalo ja kirjailija Pirkko Saisio löysivät metsästä bisneksen, (NYT 37/2007) olisi odottanut, että jutun kirjoittaja olisi osannut kirjoittaa sekä bisneksestä että metsästä. En tiedä bisneksestä mitään, mutta kirjoittaja osaa kuvata metsässä liikkumista kahdella ilmauksella, jotka ovat, simsalabim, metsän siimes ja kuivat jäkälät. Kuvatekstiksi kuvaan Saisiosta ja Honkasalosta metsässä on valittu "Tältä se sitten näyttää, kun Pirjo Honkasalo (vas.) ja Pirkko Saisio talsivat sienimetsässä", jonka informaatio-arvo on tasan nolla. Kuvien perusteella jutussa olisi voinut kirjoittaa vaikkapa näin: Liikumme kuivassa kangasmetsässä, jota peittävät harmaat jäkälät, varvikko, sekä petäjikkö, jonka ilta-aurinko huomioi jo pitkinä varjoina. Hirvikärpäset alkavat lätsähdellä rintamuksiimme. Noin. Vähän yritystä. Eivätkö ne osaa jakaa toimituksessa juttuja sopiville kirjoittajille? Metsän siimes my ass.

paluu elegiaan

Lapsille kehittyy kyky ironiaan.
Kehittyykö minulle?

elegia

Lapset kasvavat.
Kasvanko minä?

kirkonkylä
pääosassa taivas

ränsistynyt talo
sulkumerkkien välissä

v. 2

Kuolema oli varis koivun piilossa.
Laiturilla mölis elämä ja hakkas rintaansa.
Aurinko kiersi meidät kaukaa,
kirkkaana ja turhamaisena.
Pidit silmiäsi kiinni, olit sylissä.
Lähellä kulki jumala.

Typerää tällaisen blogin pitäminen, kun tänne jotain kirjoittaa, niin kohta huomaa,
ettei siitä olekaan vielä mihinkään ja se pitää ottaa pois. Ja luulisi, että sekin ärsyttää lukijaa,
että korjailee jotakin, koska kuka viitsii lukea samaa blogitekstiä uudestaan sen takia? Pitäisi saada kerrallaan kohilleen, muuten ei toimi. Tai sitten kypsytellä piilossa aikansa. Kukaan ei kommentoi tekstiä, josta ei pidä. Pitänee perustaa toinen blogi, missä kirjoitella enemmän aikaa vieviä tekstejä. Ehkä sitten niin.

Tarina

Naapurimetsästä löysin omanarvontuntoisen vaaleaorakkaan. Orakkaassa on kova maku, ja se protestoi hieman pannulle joutumista, mutta kun lisää sipulin ja kerman mukaan kantarelleja, orakkaatkin asettuvat. Ei Mäntässä tunnisteta lajia. Jyväskylän Laajavuoressa on toisin, se sijaitsee viiden kilometrin säteellä Kortepohjan ylioppilaskylästä. Hyvä on, Jussi soitti ja sanoi tavanneensa Laajavuoresta poimimatonta lampaankääpää, orakasta ja punikkitattia. Mutta oikeasti halusin asian olevan niin. Se oli minun havaintoni. Orakkaassa on kova maku. Näin teksti-tv:stä, että tutkimusten mukaan ihmiset kokevat maut eri tavalla. Mutta ainakin vaimoni piti yhdistelmästä. Minäkin. Hän sanoi sen ääneen. Kumpi se oli? Joka tapauksessa olen lukenut, että kumppanit valitsevat toisensa hajun perusteella ja että Mänttä on suomalainen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Hämeessä, Pirkanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. No niin. Oikeastaan ne löysi Heli. Minä nyt vain kuulosti paremmalta. Satuin nyt käyttämään tällaista ilmausta. Sillä ei ole mitään tekemistä seksismin kanssa. Heli on vaimoni. En minä pysty sitä todistamaan. En minä pysty sitä todistamaan. En minä pysty sitä todistamaan. Usko nyt.
Kangasmetsästä.

Minua vastaan tuli nainen, jolla oli kaunis kukka kädessään.
Kysyin häneltä: mikä on tuon kukan nimi? Nainen vastasi minulle:

"Miksi haluat tietää kukan nimen, katso sitä, se on kaunis,
tarvitseeko piharatamo muka nimeään ylittäessään meriä?

Olet varmaankin runoilija.

Synnyit ilman nimeä ja silti vanhempasi rakastivat nähdä sinut ensimmäistä kertaa,
sitten opit leimaamaan lippujasi, lopeta jo, sinä horiseva konduktööri,
avaa silmäsi, jos sinulla olisi nimi olisit sokea.

Järkytänkö kenties? Katso ympärillesi. Ihmiset tervehtivät nähdessään,
istuvat kahvilassa kuin sillit ja avaavat taas suunsa pyytäessään laskun.

Sinun kielesi. Se haluaa tietää onko taiteilijan taulussa mustavariksia,
mustia variksia vai korppeja, se ehdottaa kolmea vastausta kysymykseen jota ei esitetty.

Kerronpa sinulle jotakin, runoilija. Ihmisten avatessa suunsa heidän silmänsä menevät ristiin
ja he kävelevät toistensa ohi, he eivät ikinä löydä toisiaan ja heidän puheessaan on vähemmän mieltä kuin kahden merellä kohtaavan perämoottorin papatuksessa.

Tällainen on sinun työkalusi, lyö siis suuhusi tuppi, avaa silmäsi
ja lakkaa kyselemästä kukkien nimeä siksi ettet osaa kuvailla niiden kauneutta.
Ne olivat täällä ennen sinua ja vielä sinun jälkeesikin."

Kuuntelin häntä hiljaa ja mietin mitä vastata...

LOMALLA 3.8. ASTI

Suomen suvi

Kesä on piessyt itsensä vihreäksi.
Lintujen karjunta tauonnut on.

Suomen sisätiloissa
Kotimaamme kaksikymmentäviisi parasta taiteilijaa kilvoittelevi
Erikoisimmat kärsivät intellektuellit kääntävi
Aatteensa näyttelyvieraista noista jotenkin tollukoista
Päin seiniä ämpärit päissänsä niin.

Jatkoilla horsmia on.
Lupiinit heistä voiton veivät.
Olenpa koulutukseltani.
Kuuluisa kirurgi tässä.
Jonkun se on tätäkin.

Ihmiset näin kohtaapi suvessa Suomen.
Vertaellen asemaansa tavaraansa saavutustaansa

Ja taas saestaapi kukka tuo linnut nuo
tata savelmaa sinivalkeaa: ta-ta-ta-ta-taa, fiuuuuuu.....

Taide ja talous

Teollisuusministeri Mauri "The Man" Pekkarinen avasi tiistaina monitaiteisen kaupunkitapahtuma Jyväskylän Kesän. Tässä lainaus Pekkarisen puheesta tapahtuman sivuilta:

Suomalaisen kulttuurin kaupallisen viennin tukeminen on ollut menestys ja osoittanut, kuinka pienellä rahalla on saatu myös taloudellisessa mielessä paljon aikaiseksi. Nyt olisikin aika tarkistaa erilaisten kulttuuritapahtumien merkitys kansantaloudessa, jotta voimme arvioida luovuuden ja taiteen kansantalouteemme tuoman todellisen lisä. Kulttuuria on pidetty pitkään hevosena joka syö kuormasta, mutta näinhän ei asia ole

Pekkarinen siis ajattelee, että pienestä rahasta saadaan iso raha. Hevosen on tehtävä töitä, sellaisia töitä, jotka tuottavat kansantaloudelle nimenomaan rahaa.

Kirjailija Juha Seppälä kirjoittaa tänään blogissaan otsikolla Raha festivaali-isäntänä:

Merkittävimpiä humanistisia arvoja, kuten hyödyttömyyttä ja tarkoituksettomuutta, korostetaan aivan liian vähän. Epätarkoituksenmukaisia perusteita ne olisivatkin väännettäessä kättä kulttuuribudjetin määrärahoista. ”Kulttuuri synnyttää työpaikkoja”. Ehkä, mutta taide, joka kansantaloudellisesti merkittävässä mitassa luo työpaikkoja, on harvoin kiinnostavaa.

Nykyisessä teokratiassa markkinausko on kattokäsite, jolle muut yhteiskunnalliset sektorit ovat alisteisia. Tekniikkaa kehitetään, jotta sillä voitaisiin tehdä rahaa, ja politiikka on pelkkä väline sopeutettaessa kansallisvaltioita maailmanlaajuiseen talouskilpailuun. Taide uhkaa kuolla, kun se muuttuu elinkeinoksi. Taiteella on itseisarvo, tekniikalla ei. Nämä ovat vanhoja romanttisia ja idealistisia ajatuksia ajassa, jossa ilman ironiaa puhutaan taiteen markkinoista.

Kumpi heistä on oikeassa? Ovatko mielipiteet auttamatta vastakkaisia?

Yrjö

Jaaha, mitähän sitä ulvoisi tällä kertaa tähän, että mitä on tullut ajateltua. Ja minkä takia.
Että kaikki ne viisi näkisivät, kuulkaas, ja että pääsisin pois omasta itsestä, siinähän on syytä
koska itsensä ympärillä sitä pyörii aika tanakasti eikä pidä yrjötä ihmisten päälle.
Marilyn Manson ei ole kyllä käynyt yliopistoa, paitsi että se on käynyt collegea, mutta se käyttää sanoja sillä tavalla kuin joku rokkidiiva baarissa jota pidetään fiksuna kun se vilauttaa esille jonkun eksistenssin tai yli-ihmisen käsitteen pää hieman takakenossa ja tupakka suorassa kädessä. Ja reva on sllä täysin näytillä, yhtä revohkaa sen musiikkivideot, kaikki on näytettävä läpi, liioiteltu kokoelma. Omasta erinomaisuudesta. Sitä kuvittelee olevansa - äläpä yrjöä - niin vallan erinomainen, mutta kun katselee peltoa niin huomaakin ettei sitä ole mitään vielä tehnyt ja aikaiseksiko sitä pitäisi saada, Erik Tawastjerna vastaa että mistäkö tulee hyvä olo, hyvä olo tulee siitä kun saa aikaiseksi, ja niinhän se on, Jussikin jäyhät siitä porvarillisesta moraalista, vai mistä jäyhäät, mutta jos tulee hyvä olo niin tulee pistepirkko. Tämä kyllä hävettää nyt. Saatana kun olisi enemmän aikaa ja tahtoa niin saisikin jotain aikaiseksi, sitten päästäisiin taivaaseen. Ei kyllä päästäisi. Ei päästäisi. Hän. Kikkelis kokkelis, hän kohteliaasti hänelle hän. Erik Tawastjerna. On siinä komea nimi. Ei ihme jos tulee paineita, jos nimi on Erik Tawastjerna. Hittolainen. Ivan Reitman. Robert Redford on karismaattinen näyttelijä, varsinkin läheltä katsottuna. Kari kari kari on mun isi, se tuli käymään ja kertoi kissantappojutun, se on niin vanhaa koulukuntaa, niin vanhaa, jäyhää, sellaisia miehiä ei enää paljon tehdä, se osasi nauraa sille kun oli ampunut lennosta kulkukissan, seuraavassa hetkessä se muistelee lämmöllä vanhaa Hely-koiraa, kuin perheenjäsentä, ei siinä voi kuin saada kyyneleet silmiinsä kun miestä kuuntelee, ihmisten armoilla, oikea idi on ihmisen moraali. Anteeksi.
No niin, eiköhän tässä lopetella nähdään taas, toivottavasti teillä oli hauskaa, ja kivaa, en minä tätä ilkeyksissäni tehnyt. En. Hei hei.

Pamela ja sotaveteraani kohtaavat

Pamela on suomalaisessa savusaunassa. Läheltä on haettu ainekset suomalaiseen koivuvastaan. Sillä hän jo vienosti läpsyttelee hikoilevaa pintaansa. Pamela hymyilee. Mutta mitäs nyt, nyt tuodaan saunaan Pamelalle näytille yhtä sotiemme veteraaneista. Hänet on haettu paikalle palvelutalosta. Hän on tullut kertomaan vieraallemme talvisodan ihmeestä. Sotaveteraanimme näkö on huono ja savusauna pimeä, mutta silti ilon pilke läiskähtää miehen silmille tämän tavatessa saunassa kuuluisan kaunottaren. Varmuuden vuoksi ylälauteilla istuskeleva Pamelamme on verhonnut sulonsa pyyhkeeseen. Pyyhkeen malli sinivalkoinen kuten lippumme, mutta lippuamme ei sentään ole häväisty. Veteraanimmekin on säällisesti puettu. Tilaisuus on arvokas.
Nyt on sotaveteraanimme vuoro aloittaa talvisodasta tarinointi. Koska tähtemme suomen kielen opettelu on vasta alkuvaiheissaa, paikalla oleva tulkki varmistaa, että Pamela ymmärtää mistä nyt puhutaan. Vanha mies alkaa kertomaan: "It was about two-thirty when we realized that the ruskies were up to no good..."

Pamela on jaksanut hyvin kuunnella vanhuksen tarinoita, vaikka osa niistä on kovinkin jännittäviä, ehkä jopa pelottavia, ja on oppinut uusia sanoja, joista jo muutamia toistelee pehmeällä ärrällään: "Rraatteen-tie, Suma, Petajasaarri..."

Pian on kuitenkin aika lopettaa. Maailmantähden elämä on kiireistä eikä kuumassa saunassa sovi olla liian pitkään. Veteraanimmekin terveydelle se ei olisi hyväksi. "That's something we have in common!", Pamela naurahtaa iloisesti. Veteraani poistetaan saunasta siksi aikaa, että Pamela voi pesaista itsensä aidolla lähdevedellä. Jospa savusaunan seinät voisivat puhua...

Kohta Pamela ilmestyy saunasta ympärillään uusi pyyhe, joka on samaa mallia kuin edellinen vain sillä poikkeuksella, että siihen on lisätty suositun aikakausilehden logo. Lehtikuvaajat, jotka ovat pysytelleet kunnioittavan välimatkan päässä saunasta kohtaamisen aikana, saavat viimein muutaman yhteispotretin kahdesta suomalaisesta sankarista. Paikalle juuri ehtinyt kaupunginjohtaja luovuttaa vieraallemme "The Tales of Ensign Stål" -kirjan, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin Suomen sodasta kertovan runoteoksen. Muutaman poskisuudelman jälkeen Pamela hyppää helikopteriin, jolla palaa takaisin Raumanmeren juhannukseen nauttiakseen Suomen yöttömästä yöstä täysin siemauksin.

Kaupunginjohtaja, lehdistön edustajat, englannin tulkki ja sotaveteraanimme ovat nyt omillaan. Kaupunginjohtaja muistaa vielä kätellä vanhaa miestä ennen lähtöä. Poistutaan omille tahoille. Savusauna seisoo pian keskellä hiljaista korpea. Koivujen latvat huokailevat. Ehkä ne kuiskivat tapahtumasta: monenlaista on nähty, nyt sitten tämäkin...

poptähdet ja ilmastonmuutos

Onkohan 50 Cent kiinnostunut ilmastonmuutoksesta? Onko Black Eyed Peas kiinnostunut ilmastonmuutoksesta? Onko heillä mielipidettä? Molemmat lentelevät videoissaan yksityiskoneillaan silmät sirrillään, ja näistä jälkimmäiset laulavat, että "jos sulla ei oo rahaa, mene himpeen, köyhä". Onko kyseessä kehoitus ilmastonmuutosvastarintaan: Pysy kotona ja köyhänä, niin torjut ilmastonmuutoksen (ja koska rahaa ei ole, et voi ottaa taksiakaan)?

Daily Mailin (10.4.) mukaan Madonna lennätti viime vuonna 100 avustajaansa ja perheenjäsentä 56-päiväiselle maailmankiertueelle yksityiskoneilla sekä yksityisten lentoyhtiöiden koneilla. Madonna myös omistaa bensaa paljon kuluttavia autoja, kuten Mercedes Maybachin, kaksi Range Roveria, Audi A8:n ja Mini Cooper S:n. Hän on samalla pääesiintyjä konsertissa Lontoossa, joka "taistelee ilmastonmuutosta vastaan", lehti kertoo. Madonnan "Confessions"-kiertue tuotti myös 440 tonnia hiilidioksidia viime vuonna neljän kuukauden aikana. Red Hot Chili Peppers taas tuotti 220 tonnia hiilidioksidia yksityiskoneillaan kuuden kuukauden maailmankiertueella.

Meillä taas on kotona videot, dvd, televisio , stereot, tietokone, kannettava tietokone (käytetään harvemmin), kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, hella, uuni, jääkaappi, pakastin, toinen pakastin (ei käytössä) ja auto.

Vaikka useimmilla amerikkalaisilla tai eurooppalaisilla tai aasialaisilla tai afrikkalaisilla ihmisillä ei ole näitä kaikkia vempeleitä, on pääteltävä, että ainakaan laulaessaan "jos sulla ei oo rahaa, mene himpeen, köyhä", Black Eyed Peas ei ole kiinnostunut ilmastonmuutoksesta.

Aatos

Aatos painaa, paina sanaa.
Painaispa sana niin kuin aatos, vaikenisi.
Vaikenispa sana niin kuin aatos, painelisi.
Ei vaikene sana, vaikkei paina.
Ei paina aatos, se saneli.

ruoka-aiheisia rakkaudentunnustuksia

Tykkäätkö minusta?
-Kuin ruotsalaiset näkkileivästä.
Kuinka tärkeä olen sinulle?
-Mitä on tattarijauho blineille?
Mitä olisit ilman minua?
-Makkara vailla lihaa.
Kuinka paljon rakastat minua?
-Enemmän kuin maailman lapset puhaltavat purkkapalloja.

unelma

Nyt on nimimerkki tarpeen.

Haaveilin että pitäisin puhetta, joka käsittelisi kirjoittamista ja jonka aloittaisin seuraavin sanoin:

"Kuolema on aiheena syvä mutta tyhjä."

Liikuntasalin viimeisimmätkin mutisijat hukkuvat suohon. Puheeni on loistava ja käsittelee kaikki kirjoittamisen osa-alueet. Ennen loppua puristan puhujanpöntön reunoja ja nojaan kohti yleisöäni. Yleisöä huimaa. Olen tsarathustra, olen syvänmeren sukeltaja. Lopetan saarnani sanoihin joita kaikki odottavat, mutta joita kukaan ei osaa aavistaa:

"Ja lopuksi: "Pytylle voit sanoa ei, pytyllä et."

Kävelen ulos. Minua kätellään käytävällä. Ihmiset kuuntelevat kotiin matkatessaan
autojensa moottoria uudella tavalla. Mitä se heille juttelee, mitä se tarkoittaa, ei, tarkoittaa
on väärä sana, mitä se sanoo, mitä moottori sanoo, mikä on moottorin sanoma, tässä ja nyt, tänä päivänä? Miksei tästä puhuta? Koko kylä kerääntyy yhteen, kamerat hajotetaan, nuotio sytytetään, tanssitaan, miehet ottavat painitrikoonsa esille ja kokeilevat eri asentoja, naiset ottavat painitrikoonsa esille, kaikki painivat, lapsetkin, painivat kesäyössä joka kestää painivat kuin ruotsalaiset, silmiä jalkoja käsiä karvaisia leukaperiä nurkkia kuoppia ihoja on on kesä kesä kuuma..

loru ahvenista

kymmenen ahventa pajuvitsan kehässä
kymmenen silmää katselee
kymmenen suuta ja kymmenet keuhkot
onkijalle patsastelee

kymmenen syytöstä siinä on hälle
omatuntoaan koittamaan
vaan löytyykö luonnon monistustyöstä
murhetta nyt jos milloinkaan

Runoista: aina, tai sanotaan lähes aina, tai sanotaan joskus
kun olen saanut tehdyksi jotakin hyvää, tai sanotaan
sellaista jonka tiedän hyväksi, tai sanotaan sellaista
joka tuntuu hyvältä, tai sanotaan että se on kuin nakutettu ja se soi,
niin tulee sellainen olo kuin olisin suorittanut huijauksen.
Sama jos katsoo jotain taulua joka on hyvä ja sen ymmärtää.
Jotakin minkä on asettanut oikeaan asentoon kuin jonkun paperilehmän sorkat,
niin että se aukenee kuin ja matematiikka. Että olen löytänyt jonkun sävelen,
että tämä on ainoa oikea tapa sanoa, tai...

Tämänhän pitäisi olla suuren löytämisen hetki.
On löytänyt ja esittänyt sen minkä on halunnut sanoa,
löytänyt sille sanat. Sanan.
Sen voi avata monella tavalla ja se soi.

En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella.

Että minä muka olisin tehnyt sen, 'minä', vaikka se on ikään
kuin paljastettu, se on asetettu asentoon, kirjaimet kantturat
ovat kuin laudalle asetetut tulitikut, eivätkä 'minä'.

huomenna on oleva toisin

Jos lapseni istuisi tuossa nyt niin minä sanoisin hänelle, siis jos minulla olisi lapsi, niin aivan varmasti sanoisin, vailla epäilyksen häivää sanoisin, katsoisin lastani silmiin hätkähtämättä ja sanoisin: Älä koskaan ala televisiokääntäjäksi. Ja jos lapsi ei siihen mitään sanoisi, vaan tuijottaisi ymmyrkäisenä mutta selvästi kuunnelleena, niin sanoisin vielä: Äläkä humanistiksi. Tai jos humanistiksi alat, niin rupea oikein kovaksi humanistiksi. Sellaiseksi kun on oikein kovia kommunistejakin. Ala oikein hankalaksi, jätä nöyristely työssä, älä mukaudu, vaadi niiltä jotka sinulta vaativat, tee selväksi että olet tarpeellinen, uskalla olla hankala niille joita et tunne äläkä läheisillesi. Muuta tietä ei ole. Pehmeäksi humanistiksi älä ala. Sen minä sinulta kiellän. Nyt sinä kysyt: mikä se on se humanisti? No, kun isäni Annikki-sisko kysyi aikoinaan omalta isältään tuota samaa, niin isänsä, minun isoisäni, sinun isoisänisäsi vastasi: "Hö! Mikäkö? No se on se Romu-Ville!" Romu-Ville istui aina kylän kaupan portailla ja joi rapakaljaa. Romu-Ville sai elantonsa, leipänsä, siis mahansa täyteen keräämällä ja myymällä romua, niin kuin nimestä jo kuulee. Se oli isoisän käsitys humanistista ja sanonpa sinulle poikaseni, ettei hän kovin väärässä ollut. Ja nyt hyvää yötä rakas lapseni, jätän sinut miettimään näitä asioita. Jätän oven raolleen, isin valo palaa työhuoneessa vielä pitkään senkin jälkeen kun olet nukahtanut. Mutta huomenna, huomenna minä sanon sinulle, huomenna on oleva toisin.

tauvissa

Kuulin tässä vuosi sitten pari osuvaa sanontaa humalassa olemiselle.
Ajelimme illalla kohti Iisalmea parin tutun natiivin kanssa,
kun nämä ottivat puheeksi erään naistuttunsa jo aikaisemmin päivällä
alkaneet polttarit, jotka oletettavasti yhä jatkuivat tämän kotona.
Toinen aloitti kommentoimalla:

-On kai ne jo hirveessä tauvissa.

Tähän toinen vastasi:

-Voipi olla meleko notkeeta porukkoo.

vallin kautta veteraanipäivään

Pitihän se arvata, että snooker on upseerien keksimä peli. Pelissä hyökätään ja tehdään turvalyöntejä, kilpailijat ovat hillittyjä gentlemanneja, jotka välttelevät tunnepurkauksia, niin
ruumiin (kepin käyttö) kuin taktiikan hallintaa tarvitaan. Onkohan upseerin arvoa mitattu ja missä määrin tämän pelin taidoissa, rauhan aikana? Entä sitten kun Intiassa kasarmin pelipaikalle löytänyt hyttynen laskeutuu brittiupseerin kaulalle tai kaljulle ratkaisevan lyönnin aikana, kun upseeri on kumartunut pöydän ylitse, vain toinen jalka maassa, ja pokka olisi pidettävä? Veteraanipäiväkin meni. En ole pitänyt pöydälle nostetusta Suomen lipusta. Savonlinnan Talvisalon hautausmaalla näin kirkon lasin läpi Johannes Haapasalon patsaan "Kuoleva sotilas". Koska sukulaisvainaja oli ollut sodassa, näin nyt järkisyyn tuolle patsaalle. Samoin lipulle. Toinen sukulaiseni, äitini eno, sairastui vakavasti marssiessaan rintamalta kotiin, ja joutui olemaan sairaalahoidossa useita vuosia sodan jälkeen. Hän ei kerro sodasta, enkä minä enää kysy. Kosketukset tulevat aina läheltä. Hautajaisissa lauloimme Maa on niin kaunis ja se kosketti. Paljonko täältä olisi viety ihmisiä Siperiaan? Olisiko maata viljelevät isovanhempani, jotka tiettävästi omistivat silloin metsää, kyyditetty Venäjälle kuten Historia-lehden (4/2007) mukaan virolaiset "enemmän tai vähemmän varakkaat maanviljelijät" maaliskuussa 1949?

En pidä sotilasparaateista, mutta veteraanipäivänä soitan sukulaiselle.

keksitty käännösmoka by Anna

Scent of a woman - Naisen lähettämä

pisarat tippuvat ikkunalaudalle
kuin rakkaani askeleet

keskisuomalainen kulttuurin määritysyritys

Kun toimin lyhyen aikaa Keski-Suomen elokuvakeskuksen kiertävänä elokuvakoneen käyttäjänä (siinäpä aloitus romaanille jonka kirjoitan sitten kun olen 60-vuotias) kuulin koululla, jossa esitin lastenelokuvaa erään vanhemman kommentoivan tuttavalleen suurin piirtein niin, että on se nyt hyvä, että täälläkin on nyt "ees jottain".

Ees jottain.

Tästä olisi pääteltävä, että kulttuuri - jota tässä tapauksessa edusti elokuva - olisi määritelmällisesti "jottain".

Tämän ei tietenkään pidä tarkoittaa, että tulisi pyrkiä siihen, että kulttuuri olisi vain "ees jottain". Mutta olisi hyvä pitää mielessä, että niin sanottu kulttuuri on näin ollen "jottain", ja kun sitä ei ole, huomataan, ettei olekaan "niin mittään".

tähdenlento

Otetaan esimerkkinä suomalaisesta maanläheisyydestä Jarkko. Jarkko on musikaalinen, näyttelijänlahjoja omaava eikä muutenkaan mitenkään tavanomainen suomalainen mies. Eilen yöllä viettäessämme järvirantamökissä Keski-Suomessa joukolla iltaa hän saapui ovesta sisälle hirveällä tohinalla kertomaan, että oli nähnyt taivaalla uskomattoman ison tähdenlennon. Pyrstö oli uskomaton, valtava, keltainen. Koskaan ei hän ollut sellaista ilmestystä nähnyt. Ja mitä toivoi Jarkko tältä uskomattoman kauniilta ja vaikuttavalta tulipallolta, tänä romanttisena ja ainutlaatuisena hetkenä?

Terveyttä.

vanhemmilla käydessä

Kumpikaan heistä ei ole dementikko eikä heidän järjessään ole ns. muutakaan vikaa.
Joten:

1. Miksi isä ei sulje ovea käydessään vessassa, niin että minun on
kuunneltava hänen kusipaska -sinfoniaansa ollessani 38,5 asteen kuumeessa?
2. Miksi isä tekee saman seuraavana yönä, vaikka olen edellisenä
pyytänyt häntä sulkemaan oven ja olen yhä kuumeessa?
3. Miksi isä tekee saman kolmantena yönä?
4. Missä isä viipyy neljäntenä yönä?
5. Miksi äiti toistelee yhtä ja samaa sanaa yhä uudestaan ja uudestaan
kuin olisi löytänyt Graalin Maljan: "Sipuli, sipuli, sipuli, sipuli".
6. Miksi äitin on kysyttävä minulta joka ruokalaji erikseen saadakseen selvää,
olenko ottanut niitä kaikkia? "Otitko pottuja? - Otin."
"Otitko porkkanoita? - Otin." Otitko lihhoo? - Otin." "Otitko salaattia? -Äiti!"
7. Miksi äitin on oltava se joka kysyy: "Millonka te muutatte",
ja minun on oltava se joka vastaa: "28.4." - neljä kertaa neljän päivän sisällä?
8. Äiti: Kuulitko?
Minä: Joo.
Äiti: Kuulitko?
Minä: Joo.
Äiti: Kuulitko?
Minä: Kuulin jo ensimmäisen kerran.
Äiti: No kun sanoit vaan että joo.
9. Miksi televisionkatselu muuttuu aina jonkinlaiseksi Beckettin näytelmäksi,
jossa olemassaolo määrittyy sillä, että puhuu mahdollisimman paljon toisten
ohjelmien päälle, ja käskee muita olemaan hiljaa silloin, kun oma ohjelma tulee?
10. Miksi isä on kuin huoneissa liikkuva saippuakupla, joka väistelee
kaikkia häntä itseään koskevia kysymyksiä?
11. Miksi nämä molemmat ihmiset ovat silti minulle rakkaita?

kommenttia

Okei. En oikein tiedä onko tuon edellisen kaltaisten viestien kirjoittelussa mitään mieltä. Kai sitä yrittää etsiä jotain uutta ilmaisutapaa, jotain mihin voisi uuttaa kaikki ajatuksensa ja tunnelmansa, niin ettei tarvitsisi kirjoittaa

joka riville

yhtä lausetta vaan

tai perustella mielipiteitään loogisen tarkasti, vaan antas vaan niinku mennä vaan, ja tarkoitus olisi ettei samalla juoksisi merkityksiä karkuun, piilottelisi niitä johonkin paitansa alle, mikä on eräänlaista pelkuruutta. Ehkä tietokoneen ääressä oleminen vaikuttaa myös tyyliin, joudun tekemään sitä työn vuoksi.

Tästä ei nyt tullut mitenkään järjestelmällistä ajatusta, mutta terveisiä nyt kuitenkin.

Joskus tulee mieleen ettei ole mitään mieltä kirjoittaa YHTÄÄN SANAA. Mutta mykkäkään ei voi olla, sekin on pelkuruutta.

En tiedä mistä tämä vakavuuden puuska nyt on tullut. Toisaalta kirjoittaessani tuota edellistä tekstiä se jos ei nyt naurattanut niin ainakin huvitti.

Tämä vain tällaisena merkintänä teille mahdolliset lukijat sekä itselleni, etten jäisi vain lasin taakse selittämään omituisia taiteellisuuksia.

Saddam ja Kemikaali-Ali on hirtetty. Ilmastomuutos voi hyödyttää Suomea vuosisadan ensineljänneksellä. Blogistit katselevat omaa minäänsä. Sukulaiset kuolevat. Pääsiäinen tulee. Tämä ei ole arvostelu. Tämä ei ole taideteos. Miksi kirjoittaa? Miksi on niin usein pimeää? Aurinko paistaa. Mene ulos. Viihdettä. Mielihyvää muille. Minulle kylpy. Imuroi. Mieti. Ystävyys. Ystävyys hyvä. Laitakaupungin kulkija. Ota osaa. Älä ota osaa. Älä selitä. Lopeta. Älä viitsi. Viitsi. Elä. Ole mies. Kehoita. Taputa päälle. Taputa päähän. Katso arkkua. Näytä hyvältä. Ole edustava. Usko että olet hyvä niin olet. Usko. Elä. Älä mieti liikaa. Käy kaupassa. Ota positiivinen asenne. Vaikuta. Älä masennu. Kyllä kirjaimia riiittää. Muista että aina voi vaikuttaa. Aina voi tehdä enemmän. Aina voi tehdä vähemmän. Ei ole pakko tehdä kaikkea. Puhu. Saavuta tila. Jyrki Katainen saavutti tahtotilan. Joku voitti. Historia. Mielipide. Mielipide-kirjoitus. Uskallus. Hyppy. Teko. Oma nimi. Väittely. Riita. Lause, jossa on enemmän sanoja. Työ. Raha. Koirat. Koira on hyvä. Miksi koira on hyvä? Miksi koira on söpö? Koira on söpö. Koira on selällään ja katsoo silmiin. Koira on iloinen. Sukulaismies meni selälleen maahan ja katsoi silmiin eikä ollut söpö. Mistä se johtuu? Sukulaismies meni selälleen. Toisella oli ongelmia ja toinen kuunteli. Toisella jolla oli yhtä paljon ongelmia selitti, mutta se oli söpömpi kuin toinen. Johtuuko se painosta? Mikko Kivinen on hauskempi lihavampana. Se johtuu että toinen koskettaa enempi. Sukupuoli. Ero. Aina jokin erottaa. Kerran ajattelin, että saisin sitten vasta tarpeeksi läheisyyttä, kun liiskaantuisin vasten betoniseinää. Vitsi.

><

Yhtyeitä ja artisteja, joiden nimessä on sana 'pimp'

Pimp C, Pimp, Pimp-T, P.I.M.P., DJ Pimp, Big Pimp, Lil Pimp, EMP the Pimp, Pimp Tea, Pimp the Cat, Evil Pimp, K-Luv the Pimp, Star Pimp, Geez Pimp, Maal the Pimp, Pimp Dawk, Pimp Team, Pimp Tyne, Pimp Tyte, Sean Pimp, Soil & Pimp, T da Pimp, Pimp Black, Pimp Cynic, Pimp Daddy, Pimp Headz, Pimp Juice, Pimp Lil D, Pimp Mafia, Skinny Pimp, Cosmic Pimp, Free Pimp C, Pimp-P Mack, Pimp Rekker, Pimp Skinny, Shawty the Pimp, Big Fat Pimp, Digital Pimp, Pimp Boo-dah, P.I.M.P. Project.

Onnea matkaan.

mies jolle aina tulevat

Sillä kerralla minun luokseni mies, jota en ollut tavannut aikaisemmin. Tiedätte varmaan tyypin. Se istui siihen kun oli pyytänyt kohteliaasti paikkaa, sen ryhti oli huono, takki samoin. Se alkoi
selittämään, sillä oli tarve selittää eikä minusta ollut sanomaan ei; ei juuta eikä jaata. Tiedätte tyypin, se tiesi ainakin. Minä kuuntelin kun se selitti, selitti ja selitti...

"Saapiko antaa arpajaisvoiton. Jos minä sanon että tämä on arpajaisvoitto. Jonnain muuna päivänä sen saa joku muu, mutta tännään sen saat sinä. Minä oon joukon pahnanpohjimmainen. Minä en oo koskaan voinu käsittää. Seksuaali-aktiviteetti. Minun mielestä semmosta ei oo olemassakaan kun seksuaali-aktiviteetti. Niin. Voitko kuvitella, että aina minulle tulevat. Jos joku jolla on paha paikka, niin kaikki minun kaverit minulle tulleevat. Mikä siinä on? Ne tietää että minä en mene kenellekään. Se se on. Mullakin oli yks tunnettu jyväskyläläinen, se on kuollu jo, todella tunnettu, täysin tunnettu jyväskyläläinen kerto mulle semmosen asian mitä se ei oo kertonu kellekään, ees vaimolleen. Minulle kerto sen. En minä sano mitä se mulle kerto. Jos sinä tiijät jonkun asian, niin elä mene muille sitä kertomaan. Jos sinä sen kerrot, niin se lakkaa, lakkaa olemasta. Jos on naapurien välissä aita ja sinä meet kertomaan sen koko kylälle, niin sen aijan voi heittää helevettiin. Jos sulla itellä on se tieto, niin sinä tiijät, tijjät, mutta jos sinä sen menet kertomaan, niin se häviää. Ymmärrätkö? Minäkin tämmönen. Kuuskymppinen. Onko se hullua, jos minä sanon että kuuskymppinen? Isäkii oli sillon vielä nuori mies, seittemänkymppinen. Voitko kuvitella, vaikka oli seittemänkymppinen, niin vielä osas sahata. Minä menin saunaan, niin aukasin oven ja siellä oli isä äitin kanssa sahhaamassa. Jos sinä ymmärrät, mitä minä tarkotan kun minä sanon, että sahhaamassa. Isäkii seittemänkymmentävuotias. Niin pimmeetä paikkaa ei olekaan etteikö siellä näkis toista rakastaa. Minä aukasin sen saunan oven ja kurkkasin. Selevä peli! Minä läksin siihen, siihen, siihen siihen kotiin menin ja soitin taksin, lähen kaupungille, nyt on hyvä aika lähtee kaupunkiin. Niin minä sitä, että se tuntu hyvältä että sen ikäset ihmiset vielä toisiaan rakastaa. Minunkin sisko eros Tampereella, voitko kuvitella, Tampereella?"

Se lähti aika pian sitten. En tiedä kenelle tästä kertoa enkä tarkalleen minkä takia...

kaiken on mentävä englantia lauseen tuntee maalaisisäntäkin varsinkin

mistä oppivatkin äidinmaidosta ei opetellaan varhain luonnosta vanhemmilta tasoristeys
koira alle joulu hauta lasten lähtö metsästys jänön suolet nami nami kokkikurssin valokuvat

ukot aina ensin halkopinon juurelle kopsahtaneet leikkauspöydän päälle voittajina
ensin työ sitten sydän aseen piippu edessä helikopteri perässä veneestä pudonneilla

jäälle sulaneilla

ovat opetelleet everything must go

23:11

Mitä väliä sillä on sitten kun se on sanottu ääneen? Mikä. Päästy pimeästä valoon, tieto. Onko tietämättömyys tiedon varjo vai toisin päin. Mitä väliä on löytää asioille juuri, pää, häntä, laittaa ponille häntä. Ei. Meille. Ei. Onko vauva ihminen ja hänen käyttäytymistapansa. En minä näe siinä suurta voimaa, tiedossa vaikka sähkö on hieno asia. Se on kuin haukkuisi käpykylää ja kehuisi Jyväskylää, joka ei ole mitään eikä mikään. Eikä se ole romantismia vaan tervettä järkeä. Elämän tarkoitus. Elämän tarkoitusta ei löydä sanomalla se ääneen. Elämän tarkoitus ei ole varma päätepiste, pysäkki, ruutu tai numero. Elämän tarkoitus ei pysähdy, elämän tarkoitus ei liiku. Antakaa minun ajatella varjossa selkeitä ajatuksiani. Joku filosofi sanoisi sen pum, siinä se olisi. Elämän tarkoitus on kirjoittamaton lause.

hämmentäviä lauseita

"Jokaisen miehen unelmana on saada makuuhuoneeseen stripparin tanko."

Ted Nugent se jaksaa. Hän on National Rifle Associationin johtokunnan jäsen, metsästelee ja syö kaiken maailman eläimiä, koristelee niillä seinänsä, omistaa paljon autoja, kannattelee Irakin sotaa ja elelee muutenkin amerikkalaista unelmaa omalla 2880 hehtaarin maapläntillaan.

Sebastian Bachilla taas, saatatte muistaa hänet yhtyeen Skid Row laulajana, on jääkaapissaan pienessä muovimukissa Gene Simmonsin lavalla oksentamaa verta käärepaperiin käärittynä, olohuoneessa verta oksentava Gene Simmons -figuuri, ja hän keräilee Marvel-sarjakuvia sekä omistaa auton, jossa on Kiss-yhtyeen kitaristin Ace Frehleyn nimikirjoitus. Hän kertoo ettei minulla ei ole sellaista.

Kiss-yhteen keulasankari Gene Simmons on perustanut uuden Tongue Magazine -lehden, jonka jokainen kansi tulee samalla olemaan kaksisivuinen juliste. Saan myös kuulla että hän syö paljon valmispakasteita ja että heidän talossaan vaimo Shannon Tweed, joka on samalla Playmate of the Year vuodelta 1982, vastaa ruonlaitosta. Gene on myös ystävä Hugh Hefnerin kanssa, jolla on monta blondia tyttöystävää mukanaan, kun hän pistäytyy kylässä Genen luona. Valokuviakin otetaan.

Tommy Lee Jones taas, joka on juuri se näyttelijätär Pamela Andersonin ex-mies Tommy Lee Jones, pyytää minua katsomaan hänen studiossaan - joka on samalla baari - istuvan nuoren naisen huulia jotka tämä on ehostanut kerrassaan kimalteella, kuvitelkaa nyt. Opin myös että Tommy rakastaa lapsiaan, mikä on, kieltämättä, mukavaa.

Olen seurannut sarjan Mtv Cribs Block Party jaksoa Rock Gods ja oppinut taas niin paljon lisää.

Sirkka Turkka on kehässä George Foremanin kanssa
Hän ei haluaisi olla siellä
Vuosi on 1974 ja paikka Kinshasa
mutta katsokaa
Turkka nojaa köysiin
Foreman heilauttaa
mutta katsokaa
Turkka on kehäkulmauksessa ja juttelee
hiljaa Muhammedille

Ali nousee pystyyn tuoliltaan
ja katsoo Foremania
jäykkäniskaista puncheria

Turkka poistuu köysien välistä

Emme tiedä mitä Turkka sanoi
Kuulemme vain Muhammedin huulilta

I got you sucka

Keksittyjä käännösmokia

You're going to meet your maker. (Tapaat kohta luojasi.)
-Lähetän sinut vielä Jamaikalle.

What on earth are you doing? (Mitä ihmettä oikein teet?)
-Mitä teet Maassa.

Nobody knows what the nose knows. (Ken tietää mitä nenä tietää (sanaleikki).)
-Ei kenenkään nenä tiedä mitä nenä puuhaa.

Clean up on aisle seven. (Siivotkaa käytävä seitsemän.)
-Siivotkaa saari.

Ja vielä kuuleman mukaan oikea virhe:

I'm going to see Magic Johnson play. (Menen katsomaan, kun Magic Johnson pelaa.)
-Menen katsomaan kun taikuri Johnson soittaa.

talvi

kaksi haapaa
kaksi varista
kaksi selkää

yksi saalis

koskipena

Luin koskipenan Katselen Stalinin pään yli ulos kokoelmasta Runot (2004).

Siitä on jo aikaa. Halusin päästä koskipenasta jo eräänä päivänä eroon, ja pääsinkin, siitä oli tullut sellainen jumala että se piti karistaa pois.

No niin.

Ajattelin että kirjasta voisi tulla humalaan. Kyllä siitä tulikin, mutta se kaveri joi kyllä siinä vaiheessa liikaa, ei sitä loppupuolen alkoholinmultaista kerrontaa jaksa. Kun koskipenaa lukee viisitoista minuuttia, tulee krapulaan.

Mutta se alun ja keskivaiheen maailmanpoliittinen kommentaari, siinä on paljon yhtymäkohtia nykypäivään: Vietnam voisi olla Irak, Lyndon B. Johnson vaikka olikin demokraatti Bush, voimattomuuden tunteet. Ja se suomen kieli...

Sitten tekisi mieli sanoa että koskipena on yliarvostettu, ainakin kohtuuttomassa määrin esillä muihin suomalaisiin runoilijoihin nähden.

Kun vilkaisee uran alkupuolen runoja on niissä sellaista nuoruuden ilmavuutta. Ja tietysti rakkausrunot.

Pilkka vanhempia kohtaan on aika julmaa. Sitä riitti ummetukseen asti.

Teoksessa Alue (1973) taas on kohta:

Jokainen ihminen on ainut laatuaan
niin kuin versiot samasta teemasta ovat.

Tähän tekisi mieli lisätä ilkeä rivi "ja sinä olet jumala", koska runo jatkuu näin:

Voin vaihtaa sanan
ja samalla merkityksenkin toiseksi
mutta runo tuottaa aina vain kaltaisiaan.

Näin tällä kertaa täältä matalasta kaksiosta, metsän keskeltä.

päivän sana

Ruumis, tuo rikossarjojen talitintti.

Lausahduksia

Baari-illan voi viettää kaveriporukalla myös hyödyllisesti, esimerkiksi keksimällä sutkauksia. Tyylilajina oli "Nyt loppu juominen, sano Jamppa Tuominen" -tyylinen lausahdus. Jos vielä löytyi selvä konteksti, niin plussaahan siitä tuli. Tähän sivistystyöhön osallistuivat Jussi, Pekka, Laura, Antti, Panu, Jukka ja Seija. (Listattu paperille keksimisjärjestyksessä aikavälillä 21.00 - 00.50)

1. Kohta se Frank pimahtaa, sano Ava kun petti Sinatraa.
2. Osta mono, sano Yoko Ono.
3. Niin se vaan on, sano John Lennon.
4. Juodaanpa pirtua saavi, sano Paavi.
5. Voi jestas että tekis mieli panna, sano Vihervaaran Anna.
6. Lopettakaa se salsa, sano Kalervo Palsa. (Baarissa on meneillään salsa-ilta.)
7. Osta Opel Corsa, sano Riki Sorsa.
8. Anna edes händy, sano McCoyn Andy.
9. Ostetaan mäyrynen, sano Paavo Väyrynen.
10. C'est la vie, sano Bruce Lee.
11. Nyt loppu kessu, sano Redfordin Ressu.
12. Nyt loppu Mikiltä "vessu", sano Hopon Hessu. (vessapaperi)
13. Nyt on Iines naku, sano Ankan Aku.
14. Se on se lantion kaari, sano Henry Saari.
15. Better than Jack, is Jack's son, said Michael Jackson.
16. Michael, that's it, sano Kitt.
17. Kitt, it's all right, sano Michael Knight.
18. -----
19. Paska keikka, sano Makusen Eikka.
20. Nyt loppu bisse, sano Häkkisen Cisse.
21. Ei oo häävin makunen, sano Eino Makunen.
22. Nyt loppu hakunen, sano Eino Makunen.
23. Voi hemmetti mikä hahlo, sano Frida Kahlo.
24. Äläpä ala, ______ es mala.
25. Olispa mun mies Eero Aven, sano Lea Laven.
26. Nyt loppu mastro (masturbointi), sano Fidel Castro.
(kun partaan nauroi ja ponille antoi kauroi,
milloin susikoira Roi ihmeen näki, ja kukkui käki.)
27. Ee, ee, Fidel ee, sano Guevaran Che, kun Savossa puhu puhelimeen.
28. kylymän viileesti kuuma mehu
(Samaan pöytään istui mies Savosta ja alkoi kertoa millaisia savolaiset ovat.)
29. Nyt maistuis Atte Sarpela, sano Tanja Karpela.
30. Mahdollinen on pyhä naikkonen, haaveili Jukka Kaikkonen.
31. Kiinassa räjähtää vittu, kun räpyttää siipiään herra Littu.
32. Kultainen on tulevaisuus, ja intressantti kun huoralla riittää kantti.
33. Saatana sokeroinut on marmorin, piruili kiertoradallaan Gagarin.
34. Taasko ollaan manitta, sano Hirvosen Anita.
35. On povessa pottti, sano Helmut Lotti.
36. Sul on mahtava eno, sano Jay Leno.
37. I love you Tarmo Kunnas, sano Tarja Lunnas.
38. Vieläkö se tanssii, sano Jayne Mansfield.
38. Olis mukava lopettaa juominen,
jos saatais hengiltä Ilkka Suominen, sano Jamppa Tuominen.
39. Anna hali, sano Muhammad Ali.
40. Kaikki on mustaa, sano Kalle-Kustaa.
41. Maistuisko Dianalle jodi, sano Al-Fayedin Dodi.
42. Kyllä minulla palli o', sano Kyösti Kallio.
43. Ei darraa kukaan peri, sano jo Väinö Stahlberg.
(kuin marja
niinko berg
niinko marja on berg)
43. Jos tää ryyppääminen ei muuten
lopu
Jää jäljelle lapio
sano Kari Tapio
sitten löytyy uvisan (?) kanssakin sopu

juttu

Paavali Niskasella Martikkalan kylästä sattui
olemaan asiaa Katajamäelle. Perille päästyään
hän sanoi talon isännälle vahvalla savon murteella:

- Te olettekin täällä näin syrjässä.

- Miten niin syrjässä, isäntä vastasi ja jatkoi vahvalla savon murteella,
Paavali Niskaselle, Martikkalan kylästä:

- Täällähän me olemme, keskellä taivasta.

"Kylläpä sattu merellekin"

Kirjahyllyllään on levällään John Bunyanin Kristityn vaellus.

Isä löysi sen Kauppakadun kirpputorilta ja sanoi myyjälle ostaessaan:

- Se on Paavo Ruotsalaisen kirja tämä.

En tiennyt sitä silloin, mutta nyt oli pakko korjata erehdys.

- Sehän on Renbergin kirja tämä Bunyan.

- Mikä?

- Eikä Paavo Ruotsalaisen.

- Sehän on Paavo Ruotsalaisen kirjana ollu.

- Eikä kun Renbergin.

- Kenenkä?

- Henrik Renbergin.

- Renqvistin?

- Henrik Renqvistin niin.

- Eikä kun se on Paavo Ruotsalaisen kirjana ollu.

- Siinä Veijo Meren kirjassa on, että se on Renbergin, Renqvistin, kirjana ollu.

- Ei, kyllä se on Paavo Ruotsalaisen.

- Veijo Meri kirjottaaa, että Henrik Renqvistin kirjana ollu John Bunyaninn Kristityn vaellus!

-Viärin kirjottaa nyt Meri!

- Viärin!

- Niin tekköö.

- Mittää väärin...

- Viärin, viärin --

- Se on toinen kirja mikä on Ruotsalaisella ollu, se kun lähti sen sepän, minkä luokse se nyt lähti.

- Kyllä se on tämä kirja ollu.

- Hiihtämään, minnekä se lähti. Se on se, mikä se nyt oli, en minä sitä muista, se Ruotsalaisen

kirja, joku muu ollu ku tämä. Minä näistä sen tarkemmin tiijä, mutta niin on.

- Ee, ee. Nyt valehtelloo Meri.

- Valehtellee!

- Viärin kirjottaa, valehtelloo.

- Vai niin.

- Kyllä se on niin.

- Vai niin.

- Kylläpä sattu Merellekkii!

hepo

Unessa - ei saa nukahtaa - hevonen veti autoa ylämäkeen,
ja toinen perässä tullut auttoi työntämällä turvallaan.

Sen täytyi käydä sitä sääliksi.

Se oli tietoinen.

Pelottava hevonen.