keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Sylivauvan päänavaus

Toisilla se henkinen kypsyminen käy hetkessä. Luin tässä joku viikko sitten kaksi kertaa viikossa ilmestyvästä Kuorevesi-Mänttä-Vilppula -lehdestä kaksikuukautisesta (2 kk) Johanneksesta [nimi muutettu], jolla on kirkossa hauskaa. Johannes kertoo jutussa nauttineensa vauvakirkossa täysin siemauksin, päästelleensä jopa riemun kiljahduksia, nauttineensa kirkosta suuresti sekä ottaneensa siunauksen tyytyväisenä vastaan.

Johannes on selvästi kehittynyt ikäisekseen. Kun Kuorevesi-Mänttä-Vilppula -lehti on nyt päässyt selville ainakin yhden sylivauvan teologisista ja maailmankatsomuksellisista vakaumuksista, on seurakunnan vuoro toimia. Maalaan ehkä piruja seinille, mutta mistä seurakunta voi olla varma, että muut sylivauvat pitäytyvät Johanneksen tervehenkisissä katsomuksissa? Menivätkö Johanneksen riemun kiljahdukset jopa liian pitkälle?

Meidän aikuisten on syytä tarkkailla lapsiamme enemmänkin ja karsia sylivauvojen haitalliset uskomukset ja tavat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Omassa kastetilaisuudessani kiljuin äitini mukaan kovaäänisesti. Tunnen asiasta vieläkin syyllisyyttä. Onnekseni paikalla ei ollut yhtään lehdistön edustajaa.

4 kommenttia:

petrus kirjoitti...

halle-lujaa! muuttiko saatana blogisi ulkoasun, inspiroituneena ilkikurisen mainiosta kirjoituksestasi?

Anonyymi kirjoitti...

Tähän ei liittynyt sen kummempaa kuin että kyllästyin edelliseen.

hetket kirjoitti...

Uusi blogiväri näyttää hyvältä.

Jäin tuota miettimään tuota pöpilä-runoa alla, että kertooko se Mäntästä. On siinä kaupungissa varmasti hyvätkin puolensa. Ei vaan tule mieleen.. tai no, taidemuseo (jossa en tullut käyneeksi koko aikana) ja hienot kangasmetsät ympärillä.

Antti Niskanen kirjoitti...

Moi, on hauska miten tuo mainittu sana saa merkityksiä lukijoissa. Ei, ei liity Mänttään, liittyy ihan toiseen juttuun, sitä ei voisi millään arvata koska se on vain yksi sana, varmasti jos laittaisin jonkun muun sanan tänne niin sekin herättäisi arvauksia. (Ja pitemmän päälle alkaisi tämmöinen sanattelu lukijaa varmasti pahasti tympimään.) Mutta voihan se tietysti kertoakin, kukas sitä kieltää. Kukas sanoja omistaa? Mäntän hyvät puolet ovat etsinnässä, en aio luovuttaa. Kauniita rantamaisemiakin on. Kannattaa käydä taidemuseossa. Helena Sinervon 'päivystävän runoilijan' pesti loppui täällä juuri. Ei se sentään missään vastaanotolla istunut, kävi vaan täällä luennoimassa silloin tällöin. En ole kyllä häntä lukenut.