"Kylläpä sattu merellekin"

Kirjahyllyllään on levällään John Bunyanin Kristityn vaellus.

Isä löysi sen Kauppakadun kirpputorilta ja sanoi myyjälle ostaessaan:

- Se on Paavo Ruotsalaisen kirja tämä.

En tiennyt sitä silloin, mutta nyt oli pakko korjata erehdys.

- Sehän on Renbergin kirja tämä Bunyan.

- Mikä?

- Eikä Paavo Ruotsalaisen.

- Sehän on Paavo Ruotsalaisen kirjana ollu.

- Eikä kun Renbergin.

- Kenenkä?

- Henrik Renbergin.

- Renqvistin?

- Henrik Renqvistin niin.

- Eikä kun se on Paavo Ruotsalaisen kirjana ollu.

- Siinä Veijo Meren kirjassa on, että se on Renbergin, Renqvistin, kirjana ollu.

- Ei, kyllä se on Paavo Ruotsalaisen.

- Veijo Meri kirjottaaa, että Henrik Renqvistin kirjana ollu John Bunyaninn Kristityn vaellus!

-Viärin kirjottaa nyt Meri!

- Viärin!

- Niin tekköö.

- Mittää väärin...

- Viärin, viärin --

- Se on toinen kirja mikä on Ruotsalaisella ollu, se kun lähti sen sepän, minkä luokse se nyt lähti.

- Kyllä se on tämä kirja ollu.

- Hiihtämään, minnekä se lähti. Se on se, mikä se nyt oli, en minä sitä muista, se Ruotsalaisen

kirja, joku muu ollu ku tämä. Minä näistä sen tarkemmin tiijä, mutta niin on.

- Ee, ee. Nyt valehtelloo Meri.

- Valehtellee!

- Viärin kirjottaa, valehtelloo.

- Vai niin.

- Kyllä se on niin.

- Vai niin.

- Kylläpä sattu Merellekkii!