perjantaina, tammikuuta 26, 2007

koskipena

Luin koskipenan Katselen Stalinin pään yli ulos kokoelmasta Runot (2004).

Siitä on jo aikaa. Halusin päästä koskipenasta jo eräänä päivänä eroon, ja pääsinkin, siitä oli tullut sellainen jumala että se piti karistaa pois.

No niin.

Ajattelin että kirjasta voisi tulla humalaan. Kyllä siitä tulikin, mutta se kaveri joi kyllä siinä vaiheessa liikaa, ei sitä loppupuolen alkoholinmultaista kerrontaa jaksa. Kun koskipenaa lukee viisitoista minuuttia, tulee krapulaan.

Mutta se alun ja keskivaiheen maailmanpoliittinen kommentaari, siinä on paljon yhtymäkohtia nykypäivään: Vietnam voisi olla Irak, Lyndon B. Johnson vaikka olikin demokraatti Bush, voimattomuuden tunteet. Ja se suomen kieli...

Sitten tekisi mieli sanoa että koskipena on yliarvostettu, ainakin kohtuuttomassa määrin esillä muihin suomalaisiin runoilijoihin nähden.

Kun vilkaisee uran alkupuolen runoja on niissä sellaista nuoruuden ilmavuutta. Ja tietysti rakkausrunot.

Pilkka vanhempia kohtaan on aika julmaa. Sitä riitti ummetukseen asti.

Teoksessa Alue (1973) taas on kohta:

Jokainen ihminen on ainut laatuaan
niin kuin versiot samasta teemasta ovat.

Tähän tekisi mieli lisätä ilkeä rivi "ja sinä olet jumala", koska runo jatkuu näin:

Voin vaihtaa sanan
ja samalla merkityksenkin toiseksi
mutta runo tuottaa aina vain kaltaisiaan.

Näin tällä kertaa täältä matalasta kaksiosta, metsän keskeltä.

Ei kommentteja: