Kun toimin lyhyen aikaa Keski-Suomen elokuvakeskuksen kiertävänä elokuvakoneen käyttäjänä (siinäpä aloitus romaanille jonka kirjoitan sitten kun olen 60-vuotias) kuulin koululla, jossa esitin lastenelokuvaa erään vanhemman kommentoivan tuttavalleen suurin piirtein niin, että on se nyt hyvä, että täälläkin on nyt "ees jottain".
Ees jottain.
Tästä olisi pääteltävä, että kulttuuri - jota tässä tapauksessa edusti elokuva - olisi määritelmällisesti "jottain".
Tämän ei tietenkään pidä tarkoittaa, että tulisi pyrkiä siihen, että kulttuuri olisi vain "ees jottain". Mutta olisi hyvä pitää mielessä, että niin sanottu kulttuuri on näin ollen "jottain", ja kun sitä ei ole, huomataan, ettei olekaan "niin mittään".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti