Pamela ja sotaveteraani kohtaavat

Pamela on suomalaisessa savusaunassa. Läheltä on haettu ainekset suomalaiseen koivuvastaan. Sillä hän jo vienosti läpsyttelee hikoilevaa pintaansa. Pamela hymyilee. Mutta mitäs nyt, nyt tuodaan saunaan Pamelalle näytille yhtä sotiemme veteraaneista. Hänet on haettu paikalle palvelutalosta. Hän on tullut kertomaan vieraallemme talvisodan ihmeestä. Sotaveteraanimme näkö on huono ja savusauna pimeä, mutta silti ilon pilke läiskähtää miehen silmille tämän tavatessa saunassa kuuluisan kaunottaren. Varmuuden vuoksi ylälauteilla istuskeleva Pamelamme on verhonnut sulonsa pyyhkeeseen. Pyyhkeen malli sinivalkoinen kuten lippumme, mutta lippuamme ei sentään ole häväisty. Veteraanimmekin on säällisesti puettu. Tilaisuus on arvokas.
Nyt on sotaveteraanimme vuoro aloittaa talvisodasta tarinointi. Koska tähtemme suomen kielen opettelu on vasta alkuvaiheissaa, paikalla oleva tulkki varmistaa, että Pamela ymmärtää mistä nyt puhutaan. Vanha mies alkaa kertomaan: "It was about two-thirty when we realized that the ruskies were up to no good..."

Pamela on jaksanut hyvin kuunnella vanhuksen tarinoita, vaikka osa niistä on kovinkin jännittäviä, ehkä jopa pelottavia, ja on oppinut uusia sanoja, joista jo muutamia toistelee pehmeällä ärrällään: "Rraatteen-tie, Suma, Petajasaarri..."

Pian on kuitenkin aika lopettaa. Maailmantähden elämä on kiireistä eikä kuumassa saunassa sovi olla liian pitkään. Veteraanimmekin terveydelle se ei olisi hyväksi. "That's something we have in common!", Pamela naurahtaa iloisesti. Veteraani poistetaan saunasta siksi aikaa, että Pamela voi pesaista itsensä aidolla lähdevedellä. Jospa savusaunan seinät voisivat puhua...

Kohta Pamela ilmestyy saunasta ympärillään uusi pyyhe, joka on samaa mallia kuin edellinen vain sillä poikkeuksella, että siihen on lisätty suositun aikakausilehden logo. Lehtikuvaajat, jotka ovat pysytelleet kunnioittavan välimatkan päässä saunasta kohtaamisen aikana, saavat viimein muutaman yhteispotretin kahdesta suomalaisesta sankarista. Paikalle juuri ehtinyt kaupunginjohtaja luovuttaa vieraallemme "The Tales of Ensign Stål" -kirjan, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin Suomen sodasta kertovan runoteoksen. Muutaman poskisuudelman jälkeen Pamela hyppää helikopteriin, jolla palaa takaisin Raumanmeren juhannukseen nauttiakseen Suomen yöttömästä yöstä täysin siemauksin.

Kaupunginjohtaja, lehdistön edustajat, englannin tulkki ja sotaveteraanimme ovat nyt omillaan. Kaupunginjohtaja muistaa vielä kätellä vanhaa miestä ennen lähtöä. Poistutaan omille tahoille. Savusauna seisoo pian keskellä hiljaista korpea. Koivujen latvat huokailevat. Ehkä ne kuiskivat tapahtumasta: monenlaista on nähty, nyt sitten tämäkin...