mahdollinen alkuluku

Mustatorvien maku on tummansininen. Ne kasvavat Pöytämäellä. Niiden ympärillä on paljon isojen talojen kuolleita isäntiä.
Olen Onkilahden puolella Pöytämäkeä, isäni sanoisi Helalan puolella, en tiedä mitä se tarkoittaa, lähden kulkemaan kivikkoista, havupuuvoittoista mäkeä ylös löytäessäni typäskääpälinjan, Pöytämäen päälle on rakennettu mastotorni, aukon laidasta löytyvät torvisienet. Pian ne loppuvat, kiitän onneani mutta tahtoisin löytää lisää, pysyttelen aurinkoisilla paikoilla, rinne viettää alaspäin, ja siellä niitä taas on. Isä kertoi, että Niskalasta on ennen nähnyt Onkilahdelle asti, missä oli laivasatama. Pörsänmäkeläiset toivat ruumiinsa tuohon rannalle, en näe sinne nyt, puitten lehdet peittävät näkymän. Yhtäältä kuuluu metsurin moottorisahan ääntä, toisaalta vasaran pauketta.
Löydän sieniä yhä lisää. Alan hyräillä New Birthin "We Are All God's Childreniä". Maa tuntuu olevan samalla tavoin kallellaan siellä missä sieniä löytyy. En pääse täältä ikinä pois. Pöytämäki kaartuu vastapäivään, ja maasto muuttuu. Tulen jonkinlaiselle sammalkankaalle, missä mustikat ovat paikoin ylikypsiä ja puolukat paikoin raakoja. Mäki laskee edessäni, siellä on jonkun talo, sieltä kuuluu naputus, haluan kävellä lähemmäksi, sammalkangas on osin punertunut, kaunis, talon katolla on mies, joku, joku on talon katolla ja naulaa. Iso punainen navetan näköinen rakennus, pihalla traktori, haalistunut päärakennus, se ei ole se talo joksi sitä luulin, se ei ole sen miehen talo josta jostain syystä pidän, se ei ole se talo jonka miehen kuolemaa jostain syystä surin.