Huomaan usein, että omat lapset nauravat vitseille, jotka perustuvat ironiaan, mutteivät vielä osaa itse käyttää sitä kielessä. Tai no joo, kuopus ei kyllä taida vielä edes ymmärtää.
Asiasta toiseen, huomasin, että asut Mäntässä. Tunnen paikan.. olin joskus siellä töissä.
Aivan, 14-vuotias sukulaispoikanikin on alkanut viljelemään ironiaa - ties miten kauan on viljellyt, näemme suht harvoin - esimerkiksi mukanauramalla äitinsä vitseille, hoh-hoh-hoh-hoh-hoh. Sen voi nähdä jonain viattomuuden menetyksenäkin, mutta on myös riemukasta, kun keskinäisessä sanailussammme on nykyään, miten sen sanoisi, laajempi skaala. Se "oma elämä" on täällä Mäntästä vielä hakusessa. Ehkä työväenopiston sukututkimuskurssi tuo raikkaat hämäläistuulet tullessaan.
4 kommenttia:
Vaan kehittyykö ironialle kyky lapsiin?
(Ehkä muistatkin, etten kauheasti pidä ironiasta! Tosin olen yrittänyt opetella viime aikoina.)
Ei.
-J
Huomaan usein, että omat lapset nauravat vitseille, jotka perustuvat ironiaan, mutteivät vielä osaa itse käyttää sitä kielessä. Tai no joo, kuopus ei kyllä taida vielä edes ymmärtää.
Asiasta toiseen, huomasin, että asut Mäntässä. Tunnen paikan.. olin joskus siellä töissä.
Aivan, 14-vuotias sukulaispoikanikin on alkanut viljelemään ironiaa - ties miten kauan on viljellyt, näemme suht harvoin - esimerkiksi mukanauramalla äitinsä vitseille, hoh-hoh-hoh-hoh-hoh. Sen voi nähdä jonain viattomuuden menetyksenäkin, mutta on myös riemukasta, kun keskinäisessä sanailussammme on nykyään, miten sen sanoisi, laajempi skaala. Se "oma elämä" on täällä Mäntästä vielä hakusessa. Ehkä työväenopiston sukututkimuskurssi tuo raikkaat hämäläistuulet tullessaan.
Lähetä kommentti