"Lukuisia ovat ne deskriptiivisen luontoiset sanat, substantiivit ja verbit, joilla kuvataan kalain kokoa, muotoa ja liikkumistapoja.
Niinpä kookkaat ahvenet ovat jorssia, jortukoita, jurrikoita, kontturoita, korria, korrikoita, kossia, kossukoita, köriläitä, körssiä, körriä, kössiköitä, mossakkeita, norsseja, torilaita, torjakkeita, torrukoita, vonkaleita, vönkäleitä y.m. Yhtä hyvin kuin sanotaan esim. ahvenen köriläetä, voidaan sanoa köriläsahvenia: "köriläsahvenia kämmäöttel venneeseen". Pienet ahvenet eivät liene kalanpyytäjille eivätkä kalansyöjille yhtä rakkaita päättäen siitä, ettei niillä ole yhtä monta nimeä. Ne ovat vain jukia t. jurppia.
[...]
Lahnat ja parkit ovat milloin pieniä liperoita, lipsuja, lipukoita, lipuroita, litukoita, torakkeita, t. torakoita, milloin mustia korjakkeita, käsnäpäitä kämiläitä, emä kämpäleitä, käniköitä, kömpäleitä, lohkareita, lohnakkeita, loikareita, lopposia, lossukoita, lostikoita, lotikoita, lotsikoita, lotukoita, läikäreitä, läiskiä, läiskäkkeitä, lämpäreitä, läpäsimiä, lässyköitä, lätkiä, lätkäkkeitä, mäikäleitä, palstoja j.n.e.
[...]
Kuhasta lausui eräs eukko: "kyllä se on se kuha samallaenem mukero ku säöne, pehmee, niinkunj karvakoera, semmonev vunttura. Edelleen sama kala saattaa olla m.m. junttura, jullikka, kanttura, köllikkä, mätkä, mätkäke, mätkäle, ponokki, pöhlö, pönele, pönkäle, tohlo ja vääntö."
Ahti Rytkönen: Savupirttien kansa (WSOY, 1931)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onpa rikasta tuo entinen kalakieli, ei tuollaista kalastus.comista tapaa.
Mutta eikö kaikki nuo nimet kuvaa ikään kuin vedestä nostettua kalaa.
Paljon jää vielä ilmaisun repertuaaria elementissään sujahteleville olennoille.
Luit tekstin tarkemmin kuin minä.
Samasta kirjasta:
"Kerran kuulimme sanottavan: siellä haoviv vornake vornottaa kiven kuppeessa".
Mateesta: "Julomahartijaenem matikka jutkottaa lattialla", mutta järven pohjalla se vutkuilee. Äissään olevan ihmisen suulaitos moksottaa kuin mateen turpa. Ken on seurannut lahnan elämää, tajuaa, mitenkä hyvin sana vuksauttaa kuvaa sitä liikettä, minkä tämä kala tekee avatessaan suunsa."
"Nuottamiehen tulee osata erottaa muikkuparvi särki ja salakkaparvesta. Hän kopsauttaa veneen laitaan: muikku, joka pistelöö, s.o. kuonollaan tönii veden pintaa, ei ole siitä millänsäkään, "se voan yhtä vakavasti tekköö sitä pistotyötä, tipsii veim pintaam pistellä", jotavastoin säret ja salakat "rivahtaavat" laajalle."
Vähän Ripan linjoilla oon. Miten olisi kuvattu esimerkiksi Vilppulankoskelta saamaamme saalista?
-Jussi
Lähetä kommentti