bogie-leffa

William Wylerin The Desperate Hours (Kauhun Hetkiä) alkaa tavallisena trillerinä.

Juoni käynnistyy todella, kun keskiluokkaisen Hilliardin perheenäidin (Martha Scott) etuovelle ilmestyy Humphrey Bogart, joka on toinen elokuvan kahdesta todellisesta paskiaisesta. Jos elokuva tehtäisiin nyt, lisättäisiin joka toiseen hänen repliikkiinsä "fucking". Niinpä hän ei tällä kertaa sano perheenäidille ase kädessään:

"You scream and the kid'll come home and find you in a fucking pool of blood."

Jossain vaiheessa elokuvaa isäni huomauttaa:

"Amerikkalaiset ne on aina osanna tehhä mualiman rumimmat aatot",
tarkoittaen elokuvassa nähtäviä autoja.

Veitsi kurkulla -asetelman logiikka on, että poliisinkaan apuun ei voi luottaa.
Perhe on yksin. Elokuva on kiintoissa mielessä moderni;
kun Cindy Hilliardin poikaystävä Chuck saa kuulla poliisilta roistojen mahdollisesti majailevan perheen luona, ei hän silti suostu paljastamaan missä nämä asuvat; lopussa isä haraa poliisien yleistä mielipidettä vastaan - koko perhe on saatava ulos talosta ennen kuin paljastetaan rosvoille talon olevan piiritetyn.

Kun viimeinenkin pahis sitten makaa maassa ja perhe on pelastunut, tyttären poikaystävä Chuck kutsutaan sisälle taloon - eli perheeseen - ja ovi suljetaan.

Väkijoukko, muu yhteiskunta, jää ulkopuolelle.

Perheen poika on tätä ennen huomannut nurmikolla polkupyöränsä, jonka on jättänyt siihen, ja joka on houkutellut rosvot sisälle. Hän ymmärtää tätä käytetyn hyväksi.

"Hyvin tehty. Ja hyvät näättelijät."