En saa siitä otetta.
Olen suomentanut sen.
Se on olemassa, tuossa se on pöydällä, mutta teksti, se pakenee kuin lanka silmää, rasvattu painija. Kerran se oli, ja olimme yhtä; teksti ja minä tutustuimme,
puhuimme, löysimme toisemme ja päädyimme muotoon.
Nyt hädin tuskin tunnemme. Mene sinä teksti miten haluat, ei ole tarpeen tuntea enää, sinä menet ja puhut kuin näyttelijä; olen opettanut sinut parhaani mukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti