Runoista: aina, tai sanotaan lähes aina, tai sanotaan joskus
kun olen saanut tehdyksi jotakin hyvää, tai sanotaan
sellaista jonka tiedän hyväksi, tai sanotaan sellaista
joka tuntuu hyvältä, tai sanotaan että se on kuin nakutettu ja se soi,
niin tulee sellainen olo kuin olisin suorittanut huijauksen.
Sama jos katsoo jotain taulua joka on hyvä ja sen ymmärtää.
Jotakin minkä on asettanut oikeaan asentoon kuin jonkun paperilehmän sorkat,
niin että se aukenee kuin ja matematiikka. Että olen löytänyt jonkun sävelen,
että tämä on ainoa oikea tapa sanoa, tai...
Tämänhän pitäisi olla suuren löytämisen hetki.
On löytänyt ja esittänyt sen minkä on halunnut sanoa,
löytänyt sille sanat. Sanan.
Sen voi avata monella tavalla ja se soi.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella.
Että minä muka olisin tehnyt sen, 'minä', vaikka se on ikään
kuin paljastettu, se on asetettu asentoon, kirjaimet kantturat
ovat kuin laudalle asetetut tulitikut, eivätkä 'minä'.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
sinulla antti on vain harvinaisen pieni ego. siitä se johtuu. isommalla egolla varustettu (kuten allekirj.) omii sellaistakin mikä ei sille oikeastaan kuulu.
petrus
Tuo seuraava on tietysti totta:
"kun olen saanut tehdyksi jotakin hyvää, tai sanotaan
sellaista jonka tiedän hyväksi, tai sanotaan sellaista
joka tuntuu hyvältä, tai sanotaan että se on kuin nakutettu ja se soi,
niin tulee sellainen olo kuin olisin suorittanut huijauksen."
Mutta tuo huijauskokemus on tärkeä, siksi sinusta ei voi tulla TOSIKKOA.
Nimenomaan tosikko on sellainen joka uskoo pässinä keksimäänsä aforismiin ;-)
Petrus, rauhotutaanpa nyt siellä.
TOSIKKOUDEN välttäminen on kyllä terveellinen tapa.
Minulla on tuollainen olo graduni suhteen. Ei muuta.
Anna-ystävä
Lähetä kommentti