vallin kautta veteraanipäivään

Pitihän se arvata, että snooker on upseerien keksimä peli. Pelissä hyökätään ja tehdään turvalyöntejä, kilpailijat ovat hillittyjä gentlemanneja, jotka välttelevät tunnepurkauksia, niin
ruumiin (kepin käyttö) kuin taktiikan hallintaa tarvitaan. Onkohan upseerin arvoa mitattu ja missä määrin tämän pelin taidoissa, rauhan aikana? Entä sitten kun Intiassa kasarmin pelipaikalle löytänyt hyttynen laskeutuu brittiupseerin kaulalle tai kaljulle ratkaisevan lyönnin aikana, kun upseeri on kumartunut pöydän ylitse, vain toinen jalka maassa, ja pokka olisi pidettävä? Veteraanipäiväkin meni. En ole pitänyt pöydälle nostetusta Suomen lipusta. Savonlinnan Talvisalon hautausmaalla näin kirkon lasin läpi Johannes Haapasalon patsaan "Kuoleva sotilas". Koska sukulaisvainaja oli ollut sodassa, näin nyt järkisyyn tuolle patsaalle. Samoin lipulle. Toinen sukulaiseni, äitini eno, sairastui vakavasti marssiessaan rintamalta kotiin, ja joutui olemaan sairaalahoidossa useita vuosia sodan jälkeen. Hän ei kerro sodasta, enkä minä enää kysy. Kosketukset tulevat aina läheltä. Hautajaisissa lauloimme Maa on niin kaunis ja se kosketti. Paljonko täältä olisi viety ihmisiä Siperiaan? Olisiko maata viljelevät isovanhempani, jotka tiettävästi omistivat silloin metsää, kyyditetty Venäjälle kuten Historia-lehden (4/2007) mukaan virolaiset "enemmän tai vähemmän varakkaat maanviljelijät" maaliskuussa 1949?

En pidä sotilasparaateista, mutta veteraanipäivänä soitan sukulaiselle.