Syysusvien kahleet katkes,
kesä vankinsa vapahtaa:
Jo pilvien saumat ratkes,
lumihaihtuvat putoaa!
Läpi ilman ne keinuvat hiljaa
yli martaan, aution maan.
Miten valkoista huurreliljaa
sydän rauhaton kaipaakaan!
Miten autuas onkaan antaa
lumen viileän vilvoittaa
sitä otsaa, mi vielä kantaa
suven muistoa polttavaa!
-Kaarlo Sarkia
sunnuntai, lokakuuta 07, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ensilumi tulee kuudelta
ja kaikki näyttää jälleen uudelta
-Hector
Siinä on halko kerralla hakattu,
toisessa lyöty sirommaksi pinoksi.
Lähetä kommentti