kevätpäiviä

Pitkiä, aurinkoisia kevätpäiviä. Parempia kuin kesä. Foibos ei polta vielä maata eikä nahkaa. Hakkasin lopulta pystyyn kuolleen omenapuun maahan kirveellä, en jaksanut kymmentä minuuttia kauempaa keväthuoltoa kaivanneen moottorisahan kanssa. Mustaherukkapensaat olivat siinä vieressä. Niistä pitäisi leikata kuivat oksat pois, muistan sen kerran olin poimimassa vanhempien kanssa niiden marjoja. Ovatko ne sitten menneen mausoleumeja, taas muistutus kuolemasta, ovat varmaan ennen kuin leikkaan ne kuivat oksat, tai joku leikkaa mutta se on jo jonkun muun tarina.
Kaksi pyytä tepasteli pihamaalla, ne liikkuvat pareittain muutaman hehtaarin alueella, ovat paikkalintuja, mietin että jos ne haluaisi ampua niin saisiko, mutta ei saa viittäkymmentä metriä lähempää asuinrakennuksesta, sitä paitsi on rauhoitusaika. Milloin sinä olet alkanut kiinnostua eläinten tappamisesta, vaimo kysyi, eikä kun maaseutuelämästä pitää ottaa kaikki ilo irti, minä sanoin. Luin luonto-oppaasta että ne ovat yksiavioisia. On hauskaa leikkiä hetken läkkiseppä Lindbladia, laitella lapsille riippumattoa, linnuille pönttöä, haaveilla - siitä on sukulaisissakin esimerkkejä useammassa polvessa.

- Suutelun hyöty."Vastoin erästä italialaista lehteä, joka on sanonut suuteloa vaaralliseksi terveydenhoidollisessa katsannossa, sanoo englantilainen lehti Vegetarian sitä sangen hyödylliseksi. Syy tosin ei ole aivan runollinen, mutta suutelun hyöty on sittenkin todistettu: siinä tulevat erilaiset, keskenään viholliset mikroobit yhteen ja syövät toinen toisensa.
Näin tekee tiede kaiken selväksi ja yksinkertaiseksi."
- Uusi Savo, 25.1.1898.

Kirjoittamiseen on lähes yhtä matala kynnys kuin ajatteluun.
Sitä ei vain sanota ääneen.
Luetaan.

pieni romanttinen moralismi

ennen kuolemaa näkee silmissään
miljoona teräväpiirtopillukuvaa

Oi punarinta,
sulostuttaja illan,
kenelle laulat?
Hämärä on jo tullut...
Kenelle oikein laulat?

Näin unta talvisodasta. Luutnantti ja komppanianpäällikkö Aarne "Marokon Kauhu" Juutilainen läpikävi rankkaa sukupuolenkorjausta hormonihoitoineen. Rykmentinjohdossa asia aiheutti jonkin verran nikottelua, mutta miehet osasivat suhtautua. Kauhuhan tunnettiin jo "persoonana". Ainoastaan tarkka-ampuja Simo Häyhältä ei saatu minkäänlaista mielipidettä asiaan. Lopulta korsutoverien ankarasti tivaamana hänestä irtosi vain: "Kaipa tuohon silimä tottuu."

Ole hyvä ja valitse seuraavista

Uusi teksti – Muokkaa tekstejä – Asetukset – Ulkoasu – Ansaitse rahaa

Kalliolla valo ja varjo koskettavat toisiaan.
Mykkänä aukeavat kuvan eteen asetetut sanat.

Kiireelliset Business Partnership Needed

KIIREELLISISTД liiketoiminnan Patrick K. W. CHAN!
LДHETTДJД: Mr. Patrick K. W. Chan
(Varapuheenjohtaja & Executive Officer)
Bank of China Limited
Hong Kong.

Olen Mr. Patrick KW Chan varapuheenjohtaja ja toimitusjohtaja Bank of China Limited, Hong Kong. Minulla on tuottoisaa liiketoimintaa foorumeilla aivohalvaus yhteistд etua jakaa teidдn kanssanne, ja se liittyy siirtдд suuren summan rahaa. Minulla on viittaus minun pyrkimys, joka sopii minun ehdotettu liikesuhde. Jos olet kiinnostunut tyцskentelemддn kanssamme minun tehdд yhteyttд minuun kautta minun yksityinen e-mail (patrickchan.89126@yahoo.com.hk) lisдtietoja, jos lдhetд minulle.

Sinun Koko nimi:
Puhelin ja faksi:
Maa:

Pian vastauksen tдhдn kirjeeseen on appreciated.Sincerely,

Mr. Patrick K. W. Chan

Sдhkцposti:patrickchan.89126@yahoo.com.hk

On melkoisen energiaa vievää sanoa suomeksi 'institutionalisoituminen'.
Se on muutenkin koominen ilmaisu. Siinä on yksitoista (11) tavua, siinä on murreilmaisun häivähdystä ("Oltiin päntin kanssa tutiolla") ja se tuo mieleen lapselle lepertelyn (Nyt tutimaan"). Juuri ennen nukahtamista siitä tulee mieleen muun muassa napakettu ja Suomen luonnonvaraisten soiden nykytilanne.

Ranskalainen suhauttaa nopeasti än-sti-ty-sjon. Institutionalization käynee englantilaiselta varmasti sekin suhteellisen vaivattomasti (vaiko ei)? Mikähän olisi sopiva uusi ilmaisu tälle sanalle?

Hedelmällinen menu Kuoleman surun tapaan

Vihreitä neulasia hiekan seassa

Muistorikkaita makuelämyksiä

Tervetuloa uudelleen

Auringonvalo käy kallioilla.
Aivan kuin sanat seisoisivat omillaan.

Ylioppilasjuhlilla

Käväisin kotipuolessa äidin serkun tyttären lakkiaisissa. Miehet puhuivat kahvipöydässä puusta. Ihmeteltiin miten huoltoasemilla myydään halkoja, jotka on katkottu sirkkelillä, seitsemän euroa semmosesta pikkusesta kasasta, ja arvatkaapa paljonko siinä tullee motille hintaa. Se tekkee kolmesattaa euroa motilta. Kyllä saapi sannoo, että on motilla hintaa. Minä kysyin sitten myyjältä, tyttären isä sanoi, että mitenkä ne tuommoset käypi kaupaks, ja hyvin tuntuu menevän. Eihän se seihtemän euroa tietenkään niin iso raha ole, kun ollaan mökille lähetty eikä sitten oo polttopuita varattu sinne makkaroita varten. Kun sillä tavalla aattelee niin. Sulla näkkyy nuita puutöitä vielä pihassa riittävän, yksi isäntä kysyi, siinä oli jotain puutavaraa pihassa. Sitten kertoi toinen isäntä millä tavalla hän oli koivikkoa harventanut, ja paljonko. Joku kysyi, että hyvinkö se jaksaa se sinun isäs vielä niin ja niin monta mottia tehhä halkoja. Kyllähän tuo tuntuu vielä tekevän. Käsipelillä, siis ilman koneita. Käsipelillä niin. Käsipelilläkö tekkee, kolmas isäntä kysyi. Niin. On se kyllä kova tekemään se sinun isäs. Sitten tuli sirkkelin käytöstä puhe ja siinä käytiin asiaa tarkemminkin läpi, niin että joku asiasta tietämätön, sanotaan nyt uhalla vaikka naishenkilö tai city-ihminen ei puheesta varmaan paljon olisi kostunut, ja sitten joku muisti vanhan aiheeseen liittyvän sanonnan, ja sehän nauratti, jos siis sanonnan ymmärsi. Talohan oli järven rannassa, ja kuhia tuostakin tuntuu nousevan, mutta meleko vähän taitaavat nykyään kalastaa. Ei siellä ennää kukkaan käy sitä roskakallaa pyytämässä pois, joku oli joskus käynyt, mutta tuethan siihen hommaan täytys saaha.

Olin näköjään raapustellut ylös viime kuntavaalien äänestystunnelmia.
Pistetään nyt tähän näin EU-vaalien kynnyksellä.

Kävelimme vaimoni kanssajulkista hyödykettä pitkin äänestyspaikalle.
Koulurakennuksen pelikentän koripallorengas
oli väännetty väkisin hymyyn.
En tuntenut ehdokkaista ketään
enkä löytänyt yhtään syytä äänestää mitään puoleista.
Pudotin tyhjän.
Vaimoni kertoi äänestäneensä jotta minä saisin ehdokkaan työpaikan.
Säkkipimeässä puistossa kiikkui joku.

Laitetaan tähän vielä pari vaalilinkkiä 1 ja 2

Matti Kassilan Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila on ihan metka ja nopealukuinen kirja. Suoraa puhetta omista elokuvista ja omasta elämästä. Ihan miellyttävä lukea tällaista no nonsense -tyyliä, jossa ei piilouduta häikäisevän, muita viiltävän ivan tai oman pöyhkeän erinomaisuuden taakse. (Kertojahan on miellyttävämpi, kun tällä on heikkouksia; muutama latteus on kauneusvirhe.) Kassilalta tulee kesällä Keuruun museoon näyttely Matti Kassila - ohjaaja omalla maallaan.

Vauva syntyi jo.
Ja possut kävelee yksinään illan tullen hämärässä.

Veljentytön, 4 vuotta, runo serkulleen.

Esimerkkejä maaninkalaisesta kalakielestä

"Lukuisia ovat ne deskriptiivisen luontoiset sanat, substantiivit ja verbit, joilla kuvataan kalain kokoa, muotoa ja liikkumistapoja.
Niinpä kookkaat ahvenet ovat jorssia, jortukoita, jurrikoita, kontturoita, korria, korrikoita, kossia, kossukoita, köriläitä, körssiä, körriä, kössiköitä, mossakkeita, norsseja, torilaita, torjakkeita, torrukoita, vonkaleita, vönkäleitä y.m. Yhtä hyvin kuin sanotaan esim. ahvenen köriläetä, voidaan sanoa köriläsahvenia: "köriläsahvenia kämmäöttel venneeseen". Pienet ahvenet eivät liene kalanpyytäjille eivätkä kalansyöjille yhtä rakkaita päättäen siitä, ettei niillä ole yhtä monta nimeä. Ne ovat vain jukia t. jurppia.

[...]

Lahnat ja parkit ovat milloin pieniä liperoita, lipsuja, lipukoita, lipuroita, litukoita, torakkeita, t. torakoita, milloin mustia korjakkeita, käsnäpäitä kämiläitä, emä kämpäleitä, käniköitä, kömpäleitä, lohkareita, lohnakkeita, loikareita, lopposia, lossukoita, lostikoita, lotikoita, lotsikoita, lotukoita, läikäreitä, läiskiä, läiskäkkeitä, lämpäreitä, läpäsimiä, lässyköitä, lätkiä, lätkäkkeitä, mäikäleitä, palstoja j.n.e.

[...]

Kuhasta lausui eräs eukko: "kyllä se on se kuha samallaenem mukero ku säöne, pehmee, niinkunj karvakoera, semmonev vunttura. Edelleen sama kala saattaa olla m.m. junttura, jullikka, kanttura, köllikkä, mätkä, mätkäke, mätkäle, ponokki, pöhlö, pönele, pönkäle, tohlo ja vääntö."

Ahti Rytkönen: Savupirttien kansa (WSOY, 1931)

Maaseutumatkailua Martikkalan kylässä

Varmasti kaikkien aikojen suurin yläsavolaisessa Martikkalan kylässä kertalinttuulla vieraillut pääkaupunkiseutulainen seurakunta nähtiin kevättalvella 1943. (Sivistyneille musiikinkuuntelijoille tiedoksi, että Martikkala on Pörsänmäen naapurikylä.) Noin viidenkymmenen hengen seurue saapui ensin junalla Lapinlahden kirkonkylän rautatieasemalle, missä heitä vastassa oli suuri määrä uteliaita kirkonkyläläisiä – ja martikkalalaisia isäntiä ja renkejä, jotka tarjosivat koko seurueelle parillakymmenellä reellä talvisen hevoskyydin Onkivesi-järven jäätietä pitkin suoraan kylän vastaperustetulle naisten kurileirille.

Rekiin pääseminen vei naisilta (ja heitä vastaanottaneilta ajureilta) kuitenkin aikansa, sillä naisseurue oli junasta noustessaan joukolla nousuhumalassa. Voi hyvin kuvitella kaupunkilaisnaisten älämölön, kielenkäytön (ahkerassa käytössä naisten suussa oli nykyihmisellekin tuttu sana 'vittu') ja mahdollisen muun riettauden olleen hevoskyydin tarjonneille kylän miehille niin ihmetyksen kuin järkytyksen aihe ja vähintäänkin perustavanlaatuinen elämys.

Pääsystä ekspediitiolle kuvankauniisiin yläsavolaisiin järvimaisemiin nämä naiset saivat kiittää työvoimaviranomaisia, joiden määräysten rikkomisista he olivat saaneet työtuomiot. (Tämä kertoo valitettavasti ainakin minulle ihmeellisen vähän siitä, millaisia nämä rikkomukset ovat mahdollisesti olleet.)

Myöhemmin leiriin saapui lisää samanlaisia naispuolisia maaseutumatkailijoita ympäri Suomea, joiden päivät kuluivat erilaisissa reippaissa metsä- ja maataloustöissä, kuten metsän- ja halonhakkuissa, taimien istutuksessa sekä perunannostossa. Aikaa jäi lisäksi seurustella varsinkin kylän miesten kanssa, ja naisten iloluonteisista seurustelutavoista on todisteena ainakin nämä setäni kirjaamat tapaukset:

"Tamperelaisten tyttöjen pöllinkuorintaporukka oli Karhun Lassin mökillä aikansa juhlittuaan ja isännän sammuttua huvikseen purkanut tuvan leivinuunin viimeistä kiveä myöten. Rissasen Heikki oli rintamalta lomalle tullessaan tavannut maantiellä neljä rotevaa leirin naista, jotka olivat alkajaisiksi hänelle ilmoittaneet: "Nyt tältä Suomen soltulta katsotaan munat. Heikki, [...] oli juossut koko matkan mökilleen asti ja päässyt eroon naisista vain heittämällä näiden saaliiksi selässään keikkuvan repun" (Niskanen 2003: 45)

En tiedä onko työleirillä työskennellyttä henkilökuntaa, vankeja ja senaikaisia kyläläisiä vielä kovinkaan montaa tässä maailmassa, mutta olisi ilo kuulla näiden kaikkien kertomuksista ja kokemuksista enemmänkin.

Aiheesta lisää:

Eino Lappalainen: Kohtalonvuodet (1993)
Pentti Niskanen: Ryssävihalla Brysseliin (2003)
Leo Puurunen: Lapinlahti Kotiseutukirja

timo rautiainen laulaa hoitamattomasta taimikosta

vapaassa kilpailussa

syntyy kilpailua

valosta ja ravinteista

parhaat kärsivät

hävinneet heikkenevät

heikot vievät ravinteita

latvukset supistuvat

alaoksat kuolevat

Tyranni

Tuli pikkuprinsessa maailmaan,
isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan;

tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin,
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee: minä vaadin.

Sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
- tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa.

Voi sinuas, tyranni pikkuinen;
olet mahtaja aikamoinen,
sun valtas on kaksinkertainen:
olet kuopus ja esikoinen.

- Aaro Hellaakoski