Maantie kulkee kohtisuoraan aurinkoa taivaanrannassa.
Usot sie?

Jane Austenista ja Spedestä

Jyväskylän yliopiston verkkosivuilta löysin Tietoikkunan Jane Austenista (ks. linkki alla).

Olen juuri lukemassa hänen romaaniaan Ylpeys ja Ennakkoluulo ja mieltynyt siihen kovasti. Nämä verkkosivut tavattuani sain tietää lukevani viihdettä. Luettuani kyseisen tekstin minulle jäi halu hieman parannella sitä, joten katsoin oikeudekseni lisätä siihen kursiivilla omat vaatimattomat kommenttini , jotka toivon mukaan täydentävät alkuperäistä tekstiä:

"[ Jane]Austen oli arvomaailmaltaan konservatiivinen ja kristillistä moraalikäsitystä kannattava, mutta hänen sanotaan ylittävän nämä rajat taiteessaan. Hänen henkilöhahmonsa kehittyvät heidän omien motiiviensa, eikä suoraan kirjailijan arvojen mukaan. Tässä suhteessa hän on Spede Pasasta edellä.

Kuitenkaan Jane Austenin romaanit ovat niin sovinnaisia - aivan kuten myöhemmin Spede Pasasen sketsit - että ne eivät olisi voineet loukata ketään.

[....]

Jane Austenin romaanit ja Spede Show ovat viihdettä. Nuorten naisten ainoana tavoitteena on päästä hyviin naimisiin, Spedellä taas nuorten miesten ainoana tavoitteena on valloittaa vastakkainen sukupuoli. Hänen jokainen kirjansa noudattaa tätä kuviota, sankaritar saa rakastamansa miehen, rahaa ja vastarakkautta. Speden kestosankari, Uuno Turhapuro, taas onnistuu aina valloittamaan uudelleen vaimonsa, anoppinsa ja appiukkonsakin, vaikka jääkin lähes aina rahallisesti jälkeen Jane Austenin sankarittarista. (Tässä mielessä, ja vain tässä, voi Austenia pitää feministisenä kirjailijana.)"

Lähde: http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_ro_perheromaani.htm

Herra Prévertin ranskan oppitunti

Déjeuner du matin

Il a mis le café
Dans la tasse
Il a mis le lait
Dans la tasse de café
Il a mis le sucre
Dans le café au lait
Avec la petite cuiller
Il a tourné
Il a bu le café au lait
Et il a reposé la tasse
Sans me parler
Il a allumé
Une cigarette
Il a fait des ronds
Avec la fumée
Il a mis les cendres
Dans le cendrier
Sans me parler
Sans me regarder
Il s'est levé
Il a mis
Son chapeau sur sa tête
Il a mis
Son manteau de pluie
Parce qu'il pleuvait
Et il est parti
Sous la pluie
Sans une parole
Sans me regarder
Et moi j'ai pris
Ma tête dans ma main
Et j'ai pleuré.

- Jacques Prévert

tämä paikka on niin surullinen
että sekin ettei täällä kukaan katso
seinän taulutelevisiota koskettaa

Blogini YT-neuvottelut ovat tällä erää ohi.

Blogin työntekijä lomautetaan yhden lauseen jälkeen loppuviikon ajaksi.

"Näille henkilöille, joista on kuullut mutta joita ei ole tavannut, näille mielikuville, jotka menettää tavattuaan nämä henkilöt, heille tulisi mielestäni perustaa oma hautausmaansa."

"Ja sanonpa vielä senkin, ihan piruuttani, että koska hautausmaa on tässä tapauksessa ilmauksena hyvin epämääräinen ja vaikeasti käsitettävä, niin jonkinlainen säännöllisesti kokoontuva piirikin voisi tulla kysymykseen; oikeastaan se olisi ideana parempi; heistä voitaisiin kertoa tarinoita, heitä voitaisiin yhdessä erikseen muistella pääasiana se, ettei heidän muistonsa tästä maailmasta katoaisi kuten niin monen tästä maailmasta, jotta siis tältäkin asialta vältyttäisiin."

"Ja sanonpa vielä tämänkin, että sitten kun piirin jäsenet olisivat saaneet toisistaan tarpeekseen, voitaisiin nämä henkilöt lopultakin haudata, jotta tämäkin asia olisi käsitelty loppuun jonkinlaisella säädyllisyydellä ja ihmiset voisivat tiskatessa miettiä muita asioita; ja totta tosiaan: tätä hautausta varten tulisi perustaa oma hautausmaansa."

"Mutta minne?

Tammikuun viimeisenä päivänä, illan pimentyessä, paastoten.

Bloginpitäjä

BLOGINI YT-NEUVOTTELUT MENOSSA - TIEDOTE LÄHIAIKOINA...

Aurinko on taivaanrannassa.
Usko polkee sinne päin maantietä pitkin.

Helvetti

Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
salit hohteli kullasta, loisteli jäältä,
ja naisia, paljaita sieltä täältä,
minun vuoteeni tanssien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
ei myöskään ikävältä,
onko naisia nää?"
"On, naisia on", piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.

Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin:
"Näitä lempiä saako?"
"Saa, lempiä saa", piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.

Vein naisista kauneimman vuoteellein,
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas veljet mitä?
Sillä ei ollutkaan sitä.

Minun ruumiini himosta kihelmöi,
luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"Kuinka olla näin voikaan?"
-"Ei helvetti tää muuten oiskaan!" piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.

Uuno Kailas

Sen salot kuin siniset on (2007)

Leffassa Kun joki tulvii (1984) maanviljelijä Tom Garvey (Mel Gibson) kohottaa haulikonpiipun tunkeilijoita kohti vierellään perheensä ja lausuu: "Pois mailtani." Ison Pahan Yhtiön edustaja, joka haluaa muuttaa laakson jota Melin suku on asuttanut jo ammoisista ajoista vesialtaaksi, on rekrytoinut paikalle tilapäismajoitukseen joutuneita, mailtaan ajettuja ja nälkäisiä ex-maanviljelijöitä purkamaan Melin perheen maissisatoa turvaavat hiekkasäkeistä ja mudasta kootut patovallit. Elokuvan lakipiste on saavutettu. Puun (joki tulvii) ja kuoren (Iso Paha Yhtiö riistää viljanhinnoissa) välissä sinnitellyt maanviljelijä uhkaa lopussa joutua suoranaisen rikoksen uhriksi. Tähän voi Tennesseen maamies vastata vain yhdellä tavalla: "Hae haulikko, poika".

Saisiko samanlaista draamaa aikaiseksi yläsavolaisissa maisemissa? Kaupunkilaistunut poika palaa kotiseudulleen. Isä on kuollut traktorin päälle, vain metsä on pystyssä. Suru painaa, mutta metsänhoitosuunnitelma on tehtävä. Isä olisi halunnut niin. Metsänhoitoyhdistyksestä käy isän vanha tuttava käymässä kukkien kanssa, osaa otetaan, sitten kahvit. Ei sitä olisi uskonut, että niin nuorena vielä. Seuraavalla viikolla hautajaisten jälkeen yhdistyksen mies tuo hoitoehdotuksen. "Nuorelle isännälle". Samalla istutetaan peruna. Nuorempi mies on edessä, kun metsänhoitoyhdistyksen mies kertoo miten mukava on nähdä nuorta verta täällä sydänmaalla. Niin, en oo sitä kyllä kenellekään kertonu, mutta se sinun isäsi se pelasti tämän pojan hengen. Tipuin veneestä kun olin juovuspäissäni lähtenyt akkaani karkuun järvelle, samalla katiskoita kahtomaan, ja humpsis sinne vaan. No, isäsi se oli samaan aikaan hiekkaa rannalle veättämässä ja haki minut sieltä pois, minä tarrasin veneen laidasta kiinni ja isäsi souteli pikku hiljaa rannalle. Eikä tullut ikinä kiitettyä. Tässä vaiheessa yhdistyksen mies ei kehtaa pyytää paperilleen nimeä vaan poistuu. Poika, joka on vietelty kaupungissa cityvihreyteen, on koskettunut syvästi ja ymmärtää nyt pahojen puheiden keskustalaisista olevan pinnallisten ja kyynisten laskettelua harrastavien kaupunkilaisten panettelua. Pottu on istutettu, taimen on alulla. Seuraavana päivänä tulee puhelinsoitto. Se on Unto, vastikään perustetun paikallisen täyden palvelun metsäpalvelufirman vastuunalainen yhtiömies ja vanha rippikouluihastus. Poika ilahtuu ja kutsuu kylään. Menneet sattumukset käydään yhdessä läpi ja upotaan hiljaisuuteen. Eteisen kynnyksellä seistään pitkään. Unto huomaa naulakossa muistorikkaan Iron Maiden -lippalakin ja kurottuu sitä kohti, päivittelee ja ojentaa sen pojalle. Iho hipaisee ihoa, yöstä tulee pitkä, viikosta lyhyt. Kun poika ja Unto multaavat yhdessä pottua, pihaan kaartaa metsänhoitoyhdistyksen auto. Kumman tarjouksen poika valitsee? Ihanan ja samalla häpeällisen Unton vai rakkaan isän vanhan ystävän ja kunnallisvaaliehdokas Johanneksen?

Kyynikko nukkuu paskassaan.
Melankolikko seisoo sateessa.
Romantikko istuu ikkunassa.

"Kun Adam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set. Setin syntymän jälkeen Aadam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä aikana lisää poikia ja tyttäriä. Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli.

Kun Set oli elänyt 105 vuotta, hänelle syntyi Enos. Enosin syntymän jälkeen Set eli vielä 807 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Set eli kaikkiaan 912 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Enos oli elänyt 90 vuotta, hänelle syntyi Kenan. Kenanin syntymän jälkeen Enos eli vielä 815 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
Enos eli kaikkiaan 905 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Kenan oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyi Mahalalel. Mahalalelin syntymän jälkeen Kenan eli vielä 840 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Mahalalel oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Jered. Jeredin syntymän jälkeen Mahalalel eli vielä 830 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Jered oli elänyt 162 vuotta, hänelle syntyi Henok. Henokin syntymän jälkeen Jered eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
Jered eli kaikkiaan 962 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Henok oli elänt 65 vuotta, hänelle syntyi Metuselah. Metuselahin syntymän jälkeen Henok eli vielä 300 vuotta vaeltaen ain Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Henok eli kaikkiaan 365 vuotta. Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet luokseen.
Kun Metuselah oli elänyt 187 vuotta, hänell syntyi Lemek. Lemekin syntymän jälkeen Metuselah eli vielä 782 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Metuselah eli kaikkiaan 969 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Lemek oli elänyt 182 vuotta, hänelle syntyi poika. Hän antoi pojalle nimen Nooa ja sanoi: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut." Lemek eli Nooan syntymän jälkeen vielä 595 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. Lemek eli kaikkiaan 777 vuotta ja kuoli sitten.
Kun Nooa oli elänyt 500 vuotta, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jafet."

1. Moos. 5:3–32

Aivan kuin jotain olisi liikahtanut, nytkähtänyt uuteen suuntaan, aivan kuin vanhempien hiukset käyneet valkoisemmiksi ja nuorempien harmaammiksi yön aikana, aivan kuin silmissä olisi uusi kalvo, katsotuissa kuvissa uudet värit, aivan kuin valo heijastelisi lasinsirpaleesta toiseen, valkoisissa, läpinäkyvissä sirpaleissa, jonkin esineen rikko, vaasin, esineen, kokonaisen, palasina, läpinäkyvänä, laajalla alalla, niin laajalla, ja itse niin tyhjänä.

Radio Suomessa soitettiin eilen Jokelan koulun tapahtumien jälkeen Sibeliuksen Tuonelan joutsen ja perään Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Jotenkin soitettu musiikki lohdutti tai rauhoitti, hetkiseksi. Yhteisöllisyyttä ja ystäviä kaipaa tuollaisesta tapahtumasta kuultuaan; Olethan kunnossa, ystävä? On tarve käsitellä ahdistusta ja epäuskoa niin että asian pystyisi, jos ei puolittamaan, niin edes jakamaan. Sureminen lienee aina syvästi yksinäistä työtä, sen vuoksi tarve sen jakamiseen on suurta. Sodassa yhteisöllisyyden tarve on varmasti valtava.

Spämmäystä blogissa

Noihin aikaisempiin bloggauksiin oli nimittäin ilmestynyt kymmeniä turhia englanninkielisiä kommentteja.

Blogi on näköjään joutunut jonkinlaisen spämmäyksen kohteeksi. Paskempi homma, toivottavasti noita ei tulee enempää, yritin asetella kommentti-asetuksia hiukan tiukemmaksi.

Kyllä kansa tietää: ei kukko käskien laula.

Lukija-gallup

Kiinnostaa sellainen seikka, että kun kirjoitan tätä blogia ja joskus silloin tällöin vaihdan teidän lukijoiden kanssa sanasen tai kaksi, niin häiritseekö teitä lukijoita, kun tänne kirjoittamiseeni tuleekin tuollainen parin viikon tauko, kuten tuossa äsken juuri pääsi käymään? Pitäisikö minun kirjoittaa tänne useammin, vai onko nykyinen tahti hyvä? Minua mietityttää se että onko minulla velvoitteita täällä kävijöitä kohtaan ja jos on, minkälaisia? Blogin nimikin on päiväntuoma, vaikka kirjoitan tänne keskimäärin kerran viikossa.

Tuo kysymys tietysti olettaa, että tällä blogilla olisi seuraajia. Niitä onkin ymmärrykseni mukaan jotunen. Minähän siitä loppujen lopuksi päätän millaista blogia pidän, mutta mielipiteenne kiinnostaisivat kyllä. Ehkä siitä voisi seurata parempi blogikin.

Sylivauvan päänavaus

Toisilla se henkinen kypsyminen käy hetkessä. Luin tässä joku viikko sitten kaksi kertaa viikossa ilmestyvästä Kuorevesi-Mänttä-Vilppula -lehdestä kaksikuukautisesta (2 kk) Johanneksesta [nimi muutettu], jolla on kirkossa hauskaa. Johannes kertoo jutussa nauttineensa vauvakirkossa täysin siemauksin, päästelleensä jopa riemun kiljahduksia, nauttineensa kirkosta suuresti sekä ottaneensa siunauksen tyytyväisenä vastaan.

Johannes on selvästi kehittynyt ikäisekseen. Kun Kuorevesi-Mänttä-Vilppula -lehti on nyt päässyt selville ainakin yhden sylivauvan teologisista ja maailmankatsomuksellisista vakaumuksista, on seurakunnan vuoro toimia. Maalaan ehkä piruja seinille, mutta mistä seurakunta voi olla varma, että muut sylivauvat pitäytyvät Johanneksen tervehenkisissä katsomuksissa? Menivätkö Johanneksen riemun kiljahdukset jopa liian pitkälle?

Meidän aikuisten on syytä tarkkailla lapsiamme enemmänkin ja karsia sylivauvojen haitalliset uskomukset ja tavat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Omassa kastetilaisuudessani kiljuin äitini mukaan kovaäänisesti. Tunnen asiasta vieläkin syyllisyyttä. Onnekseni paikalla ei ollut yhtään lehdistön edustajaa.

Kaarlo Sarkia: "Ensi lumi"

Syysusvien kahleet katkes,
kesä vankinsa vapahtaa:
Jo pilvien saumat ratkes,
lumihaihtuvat putoaa!

Läpi ilman ne keinuvat hiljaa
yli martaan, aution maan.
Miten valkoista huurreliljaa
sydän rauhaton kaipaakaan!

Miten autuas onkaan antaa
lumen viileän vilvoittaa
sitä otsaa, mi vielä kantaa
suven muistoa polttavaa!

-Kaarlo Sarkia

pöpilä

Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä,
Pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä, pöpilä.

Pöpilä.