unelma

Nyt on nimimerkki tarpeen.

Haaveilin että pitäisin puhetta, joka käsittelisi kirjoittamista ja jonka aloittaisin seuraavin sanoin:

"Kuolema on aiheena syvä mutta tyhjä."

Liikuntasalin viimeisimmätkin mutisijat hukkuvat suohon. Puheeni on loistava ja käsittelee kaikki kirjoittamisen osa-alueet. Ennen loppua puristan puhujanpöntön reunoja ja nojaan kohti yleisöäni. Yleisöä huimaa. Olen tsarathustra, olen syvänmeren sukeltaja. Lopetan saarnani sanoihin joita kaikki odottavat, mutta joita kukaan ei osaa aavistaa:

"Ja lopuksi: "Pytylle voit sanoa ei, pytyllä et."

Kävelen ulos. Minua kätellään käytävällä. Ihmiset kuuntelevat kotiin matkatessaan
autojensa moottoria uudella tavalla. Mitä se heille juttelee, mitä se tarkoittaa, ei, tarkoittaa
on väärä sana, mitä se sanoo, mitä moottori sanoo, mikä on moottorin sanoma, tässä ja nyt, tänä päivänä? Miksei tästä puhuta? Koko kylä kerääntyy yhteen, kamerat hajotetaan, nuotio sytytetään, tanssitaan, miehet ottavat painitrikoonsa esille ja kokeilevat eri asentoja, naiset ottavat painitrikoonsa esille, kaikki painivat, lapsetkin, painivat kesäyössä joka kestää painivat kuin ruotsalaiset, silmiä jalkoja käsiä karvaisia leukaperiä nurkkia kuoppia ihoja on on kesä kesä kuuma..