Mème

Kaikki täältä menee moskovaan – jokainen runoilija, kirjoittaja ja tutkija toivoo että joskus moskova kiinnostuisi juuri hänestä. Jokainen unelmoi huhusta, että moskovassa kuulemma suhtaudutaan myönteisesti juuri hänen kirjoitukseensa - vaikkakin varsinaista hyvksymistä saadaan toki vielä odottaa.

Vielä teollisuuspatruunoiden, vanhan porvariston masinoima tuotekeskeinen ajattelu on siis kuolemassa. Enää arvoa ei ole muulla kuin vaihdolla. On uskomatonta se hybris, jolla talouden veturit ja heitä tai niitä seuraava yksityisen sektorin valkokaulusproletariaatti siipiänsä kokeilee ja tähän epävakauteen vakiintuu. Metaforana voisi käyttää junaa, jolla ollaan matkalla, mutta asemia ei ole olemassa, on liike ja liikkeen paradoksi. Olen ymmälläni. Liikkeessä on lapsellista ja kyseenalaista nojata nykymaailmassa vanhakantaiseen vasemmisto-oikeisto -jaotteluun, omistusoikeuden ja kollektiivisen omistamisen ristiriitoihin. Globaali maailmantalous on jo rikkonut kuvion. Omistaminen muuttuu anonyymiksi, valta jakautuu median ja maailmanlaajuisten brändien mukaan. Kukaan ei sanele rahan valtaa. Välinearvo ohjaa itseään. Toivottavasti babylonialaiset eivät luoneet tähän maailmaan ikiliikkujaa.

Voici un dessert bien typique finlandais, dans “la famille porridge”. Un dessert tout simple et très leger. Il s’agit d’un porridge de semoule (à l’eau) battu en mousse. Le Vispipuuro traditionnel est en general à base d’airelles rouges, puolukka en finnois.

1 l d’eau
- 2 dl d’airelles
- 1 à 1,5 dl de sucre
- 1,5 dl de semoule

Tekstit ovat sivuilta KunKirjoitan, Kapteenin lokikirja ja Il était une fois la Finlande

Tämä on siis meemiviesti, ja tästä on syytä kiittää Ristoa, joka haastoi kommentillaan juttuun "Haloo, onko Kari?" minut tekemään tällaista viattomille ihmisille.