perjantaina, toukokuuta 16, 2008

"Hyvää iltaa. Ette tiedä kuka minä olen. Kukaan ei tiedä. Se kirjaston tätikin, joka hymyilee minulle kun lainaan runokirjoja, hän pitää minua sen vuoksi ylevänä ihmisenä. Hah-hah-hah-hah-haa! Jospa hän tietäisi! Lainaan noita kirjoja jotta hän pitäisi minua ylevänä ja nauran päästessäni kotiin. Hah-hah-hah-hah-haa! Säilytän lainaamiani runokirjoja, kehtaanko tätä edes sanoa, en, kylläpäs, kerron sen teille silti. Toaletissani! Aa-hah-haa-haa! Ettäkö vielä lukisin niitä! Siitä viis, ajatelkoon kirjaston väki mitä tahansa, minä korkeintaan katson niistä kansikuvat. Viikon lainausajan jälkeen alan nuuhkia niitä, kun omat aromini ovat vieneet parhaimman terän niiden ummehtavasta pölystä. Toisen viikon jälkeen alan hermostua. Siirrän ne muihin huoneisiin, missä ne levittävät vaimoni ja lapsieni tietämättä huoneilmaan hiukkasiani! (Tietysti ne ovat olleet talomme toaletissa piilotettuina.) Kolmannella lainaviikolla tuuletan niitä takapihan parvekkeella, jotta virkailijat eivät saisi tietää mitään. Eivätkä he tiedäkään! Sellainen minä olen! Kaikki pitävät minua kunniallisena ihmisenä! AH-HAH-HAH-HAH-HAAA!!!"

3 kommenttia:

petrus kirjoitti...

loistava, pidin.

Antti Niskanen kirjoitti...

Mukavahan se on kun kaveri kiittää.

Sammu kirjoitti...

Sairas olet.