"Palatakseni jänistä syövään haukkaan. Jos tämä on tapahtumana jumalalliseen järjestykseen kuulumaton, tuleeko meidän ajatella, että ihminen syömässä jotakin eläintä olisi jumalalliseen järjestelmään kuulumaton tapahtuma? Mutta jos luonto ei kuulu jumalalliseen järjestelmään, ihminen voi sitä syödä."
"Esimerkiksi suolestaessamme muikkua voimme hyvin tuntea, miten sieluumme laskeutuu jonkinlainen kylmää säteilevä rauhallisuus ja tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunne luonnon kanssa. Saatamme ehkä tuntea liittyvämme osaksi jonkinlaista luonnollista kiertokulkua tuon suolestustoimen aikana. Kädenliike on nopea, selkeä ja sisuskalut irtoavat nopeasti ja siististi."
"Toisin on kuhan kanssa. Kun kokonainen kuha, mielellään tietenkin itse pyydetty, tuodaan taloon, on se juhlatapaus. Kala on kunnioitusta herättävän kokoinen ja näköinen. Tämän kalan siivoaja päätyy epäilemään edellistä muikun kanssa ilmitullutta huomiotaan. Ilman kunnollisia apuvälineitä, vaikkapa pelkän puukon kanssa, joutuu kalansiivoaja huomaamaan miten tuo kala ensinnäkin ikään kuin panisi vastaan koko tapahtumalle. Sen pää on melko hankala irrottaa, sen sisuskalut ovat todellakin isokokoiset ja muistuttavat paljon enemmän omiamme kuin muikun. Pienenlaista kuvotustakin voi siivoajassa herätä."
"Nämä kaksi lienevät sotaa käyvän ihmisen kaksi perustunnetta. Vaikka en ole itse sotaa kokenut, voisin ajatella näin olevan."
"Syömistoimemme tuntuu siis saattavan meidät jonkinlaiseen sotatilaan mutta samalla yhtymään luonnon kanssa."
"Tämä on hyvin ristiriitainen kokemus. Tästä puhunkin ensi kerralla, kun käsittelen sitä, tuleeko sota hyväksyä", pappi sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti