Viikon sana

"Sillä luonto on muutamia koti- ja karjaeläimiä sekä apinoita lukuunottamatta korkeintaan pelokas, välinpitämätön tai opportunistinen mitä tulee ihmiseen", pappi sanoi saarnastuolistaan.

"On siis turha ajatella, että luonnossa olisi jotain jumalallista, sillä ihmistähän ei voida sulkea Jumalasta pois", pappi jatkoi.

"Ja on siis näin ollen turha ajatella, että luonto olisi Jumalan ilmentymä", pappi lisäsi. "Tämä viimeisin seikka ilmenee, tai pikemminkin kuuluu kesäiltaisin, kun esimerkiksi punakylkirastas huutaa ikkunan ulkopuolella omaa kaksiosaista säveltään koko yön. Mitä tarkoitan tällä on se, hyvät seurakunnan jäsenet, että punarastas laulaa itselleen. Kuvitelkaapa nyt, että teille läheinen, sanotaan vanhempi on siirtynyt ajasta iäisyyteen, ja te kuulette ikkunastanne punakylkirastaan laulua. Hiljaisessa talossa te makaatte ja kuuntelette. Minä sanon, että se punakylkirastas ja muut sen kaltaiset korkeintaan odottavat että talon seinään tai kattoon ilmestyy tarpeeksi iso reikä, josta päästä sisään. "

"Totta on, että eräät rotat ja muurahaiset sekä ampiaiset ja muurahaiset kiinnostuvat ihmisasumuksista silloinkin kun niissä on ihmisiä, mutta niitä eivät kiinnosta ihmiset sinänsä, vaan jokin muu asia, joka niitä hyödyttää."

"Tämä on luonnon suuri tragedia. Ja ihmisen. Ihmisen rakkaus luontoa kohtaan on aina valuva hiekkaan."

"Ehkä tässä tapauksessa on erotettava flora ja fauna toisistaan. Voisiko olla, että florassa on jumalallisuutta toisin kuin faunassa (lukuun ottamatta siis yleisimpiä koti- ja karjaeläimiä sekä apinoita)? Taivaankappaleetkin, metsä, vesi, voidaan ehkä lukea jumalallisen järjestelmän osiksi. Mutta emme mene nyt tähän."

"Selväähän on, että ihminen menee kuollessaan eri paikkaan kuin esimerkiksi muurahainen, ampiainen ja lintueläimet. Jos muurahainen ei pysty muistamaan kuollutta toveriaan, niin miten sen toverin sielu voisi elää kuolemanjälkeistä elämää? Ainakaan samassa paikassa kuin ihmisen."

"Ensi viikon saarnani käsittelee sitä, miten jänistä syövä haukka, tai oikeastaan itse tapahtuma sinänsä, on jumalallisen järjestelmän ulkopuolelle laskettava tapaus, ja näin ollen jänistä ei tule surra, ellei se sitten satu olemaan lemmikkieläin ja silloinkin tietyin varauksin."