torstaina, huhtikuuta 27, 2006

Iisalmi, osa 1

Tämä on ollut ja lapsuuteni ja nuoruuteni kaupunki, vaikken ole täällä koskaan asunutkaan. Tämä on ollut kaupunki; Iisalmi, paikka joka ei enää tunnu kaupungilta muttei oikein kylältäkään, jollaisessa vietin parikymmentä ensimmäistä ikävuottani. Se on jotain siltä väliltä. Iisalmi on pienempi kaupunki kuin Jyväskylä jossa asun ja joka on pieni kaupunki sekin - mutta ei niin pieni kuin Iisalmi. Kun parkkeeraat auton kaupungintorille ja kävelet sisään Kojootti -baariin Savonkadun ja Pohjolankadun risteyksessä saattavat tuntemattomat sisäänkäynnin vieressä istuvat ihmiset morjestaa sinulle, ja sisemmällä vastaantulevat yhtä lailla tuntemattomat ihmiset ehkä nyökkäävät sinulle ja katsovat harmittomasti ja hyväntahtoisesti silmiisi. Olemassolosi huomioidaan ja se saa hyväksynnän ikään kuin sivumennen, siinä sivussa. Näin ei käy isommassa kaupungissa.

Olen nyt sisällä Kojootti -baarissa ja edellinen tapahtuma tuijottaa minua silmiin ikään kuin haluten kertoa minulle jotakin. Itse asiassa se on oma katseeni, peili johon tuijotan. Siksi se kiinnostaa minua. Vanha valokuva itsestäni. Kun aloin kirjoittamaan Iisalmesta, luulin todellakin alkavani kirjoittamaan Iisalmesta tai korkeintaan Iisalmesta ja itsestäni. Nyt huomaan kirjoittavani pelkästään itsestäni. Saisiko siitä hyvän standup -koukun: "Tiedätteks te mitä? Mä oon huomannu olevani kiinnostunut ennen kaikkee itestäni. Ainoo juttu mikä tässä on todella noloo on se, että mä oon käyttänyt siihen niin paljon aikaa tajuamatta mitä mä mietin. Sitä funtsii ajatelleensa jotain helvetin jaloja ja hienoja asioita: tätä kaupunkii, ihmisiä, elämää niinku vittu, tajuutsä totuutta. Sitte sitä huomaakin tuijottaneensa johonkin helvetin mystiseen amulettiin jonkun alttaritaulun äärellä, joka tipahtaakin yks kaks lattialle ja sen takaa paljastuu oma valtava napa!"

Onpa hyvä etten ole kertonut tästä kenellekään.

Mutta jos tämä on minulle ainoa keino puhua Iisalmesta (tai puhua melkein siitäkin) voin kai yrittää kirjoittaa kaupungista jotakin lukemisen arvoista - jonkinlaisen mielenmaiseman.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hej taas.. Hieno kirjoitus. Sä olet koukuttanut mut. Jopa sotajuttukin uppos. Ja se on jo paljon. :o)


Hymyilen sun koukulle. Se se varmaan sitten lopullisesti oli.

Antti Niskanen kirjoitti...

Kiitos! Tosi mukava kuulla, hehe..
Yritän kirjoittaa tälle jatkoa ja lopun kunhan vain kerkeän.

Antti Niskanen kirjoitti...

Ehkä pitäisi viettää sellainen vaihtoehto-vappu.