kivaa on ainakin

Kuuntelin Leinoa ja ollessani vielä huonon päivän vaikutuksen alaisena löysin siitä jotain uutta. Tällä kuolemaa tuimakkaasti tuijottavalla ja pian kuolevalla kertojalla ei suksi luista, ei ei luista ei, mutta kuuntelepa miten komealta runo kalskahtaa ja - katsos! - komeastihan se luistaa. Samassa olikin jo ilta ja vastaani pyöräili pinkinvärinen pyöräilijä toivottaen minulle oikein hyvää kevättä. Kiitin samoin ja hän myös, sitten olinkin jo miettimässä onko maailmassa olemassa hyvää, valitettavasti. Mutta ei se mitään. Kivaa on ainakin.