Olisikohan tuosta edellisestä aihioksi satiiriseen novelliin? Itseäni jotenkin kiehtoo ajatus saksalaisista sotilaista Volgan rannalla, katseet kohti aukeaa aroa. Kiehtoo nimenomaan ja vain siinä mielessä, että tämä moninaisin tavoin esitetty tapaus vaikuttaa jonkinlaiselta yhteisesti koetulta kangastukselta, johon sotilaat tuijottavat helteisen auringon alla. Jonkinlainen hurmostila, miltei uskonnollinen. "Olemme saapuneet määränpäähän, paratiisiin". En tiedä mikä siinä kiehtoo. Jonkinlainen ironia siinä syntyy, kun nämä sotilaat ovat sodan loputtua miltei kaikki kaatuneita. Hirvittävä tapaus. Niin, olisikohan tuosta..?