Verenseisauttaja

Ihmeellinen juttu. Suvussamme on kai ollut kansanparantaja, "taikuri", "verenseisauttaja". Isäni, joka asuu maaseudulla, kertoi minulle tästä tarinoita. Seisauttaja on ollut ilmeisesti isäni isoisän setä. Tämä pitää vielä tarkistaa. Kaikki lähti siitä kun kysyin isältäni, oliko hän tarkoittanut isäänsä vai isoisäänsä kertoessaan juttua telkän munien varastamisesta. Isä sanoi tarkoittaneensa isäänsä.
Juttu meni näin. Ilmeisesti tapana oli ollut munittaa telkkiä, viedä osa niiden munista. Tässä puhutaan nyt Pohjois-Savon maaseudusta joskus viime vuosisadan alkupuolella. Seuraavaksi isälleni juontui mieleen seuraava juttu tästä verenseisauttajasta. Seisauttajalla oli ollut oma telkkä, puuhun hakattiin kirveellä sille reikä. Se oli sitten oma eikä naapuri saanut sieltä varastaa. Sattui kuitenkin niin, että joku oli sieltä munia vienyt. "Ei se sitä onnekseen tehnyt", oli seisauttaja sanonut. Seuraavaksi seisauttajan luokse tuli renki, jonka käsivarteen oli ilmestynyt tulehdus. "Mistähän se lie tullu?", seisauttaja tiesi kysyä. Hän oli noitunut rengin.
Toinen tarina meni niin, että seisauttajan luokse tultiin apua pyytämään läheisen verenvuodon takia. "Mänkee vuan kottiinne, niin se on loppunu". Näin oli käynyt. Kolmas meni niin, että seisauttaja oli käskenyt tulijaa lähtemään kävelemään tiettyyn suuntaan ja sanonut, että tämä tulee löytämään tältä suunnalta itselleen jäniksen. Kävijä ei tietenkään ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt metsällä, mutta jänis löytyi juuri siitä suunnasta kuin pitikin.