Onko tässä ruvettava sukututkijaksi?

Palatakseni edelliseen juttuun, lähikirjastosta - aplodeja - löytämääni Suomalaisen kirjallisuuden seuran Kansanomainen Lääkintätietous (toim. Matti Hako, Helsinki 1957) -teokseen on koottu seuran kansanperinnearkiston suurkokoelmista "kansanomaiset käsitykset taudeista ja niiden parannuskeinoista". Kirja koostuu eri aihepiirien mukaan nimetyistä, seuraavan kaltaisista, jutuista: "Keltatautisen on katsottava tervaan, silloin hän tulee terveeksi. Sortavala."

Yksi aihepiireistä on verensulkijat. Matti Pirttikoskesta Perhosta kertova tapaus (s. 225) on rakenteeltaan täysin sama kuin isäni kertoma: "Matti Pirttikoski osasi veren seisauttaa eikä tarvinnut nähdäkään haavan saanutta. Viitalammen poika löi pahasti kirveellä jalkaansa. Mentiin kutsumaan Matti Pirttikoskea. Matti ei lähtenyt, sanoi vain, että se on jo lakannut, ja niin se olikin".

Myös seuraava Pohjois-Savosta Iisalmen maalaiskunnasta poimittu selostus parantajista on kirjassa (s. 219): "Iisalmen tienoiden kuuluisimpia noitia ja poppamiehiä ovat olleet Sorjulainen Lapinlahdelta ja Juho Rissanen, Juho Kauppinen ja Tuomas Kettunen. Nämä paransivat tauteja lääkkeillään, joita he keittivät ruohoista ja monista muista aineksista. Lääkettä paremmaksi uskottiin kansan keskuudessa kuitenkin loitsua. Jos noilla noidilla ja poppamiehillä oli pahoja tauteja parannettavina, kävivät he hakemassa tarveaineitaan öisin hautuumaalta ja kirkostakin. Näistä puoskareista oli kyllä usein suuri apu taudeille, mutta usein he saivat pahaakin aikaan, jos tahdottiin jollekin kostaa. Tällaisia noitia ja poppamiehiä pelättiin ja jumaloitiin Iisalmen tienoilla vielä vuotena 1855."

Olin jo unohtanut isäni maininneen tosiaan myös siitä, että nämä parantajat "ee tarvinneet kirkonavaimia". On vaikea tietää, onko isäni sekä kuullut että lukenut näistä jutuista ja tullut yhdistelleeksi niistä oman kudelmansa, jota meikäläinen tässä ahmii nyt kuin maalaispoika ensi kerran banaania - kuorineen. (Isäni kertoma tapaus muuten tämäkin: "Onpa pahhoo!")

Näinhän me ihmiset teemme. Isä väitti myös, että "50-luvulla" tästä verenseisauttajasta tarinoivia olisi haastateltu johonkin lehteen. Tekisi mieli päästä lähemmäksi totuutta. Mitenkähän asiassa voisi nyt edetä, anyone? Varmaankin ottamalla yhteyttä sukulaisiin.