tiistaina, tammikuuta 09, 2007

"Kylläpä sattu merellekin"

Kirjahyllyllään on levällään John Bunyanin Kristityn vaellus.

Isä löysi sen Kauppakadun kirpputorilta ja sanoi myyjälle ostaessaan:

- Se on Paavo Ruotsalaisen kirja tämä.

En tiennyt sitä silloin, mutta nyt oli pakko korjata erehdys.

- Sehän on Renbergin kirja tämä Bunyan.

- Mikä?

- Eikä Paavo Ruotsalaisen.

- Sehän on Paavo Ruotsalaisen kirjana ollu.

- Eikä kun Renbergin.

- Kenenkä?

- Henrik Renbergin.

- Renqvistin?

- Henrik Renqvistin niin.

- Eikä kun se on Paavo Ruotsalaisen kirjana ollu.

- Siinä Veijo Meren kirjassa on, että se on Renbergin, Renqvistin, kirjana ollu.

- Ei, kyllä se on Paavo Ruotsalaisen.

- Veijo Meri kirjottaaa, että Henrik Renqvistin kirjana ollu John Bunyaninn Kristityn vaellus!

-Viärin kirjottaa nyt Meri!

- Viärin!

- Niin tekköö.

- Mittää väärin...

- Viärin, viärin --

- Se on toinen kirja mikä on Ruotsalaisella ollu, se kun lähti sen sepän, minkä luokse se nyt lähti.

- Kyllä se on tämä kirja ollu.

- Hiihtämään, minnekä se lähti. Se on se, mikä se nyt oli, en minä sitä muista, se Ruotsalaisen

kirja, joku muu ollu ku tämä. Minä näistä sen tarkemmin tiijä, mutta niin on.

- Ee, ee. Nyt valehtelloo Meri.

- Valehtellee!

- Viärin kirjottaa, valehtelloo.

- Vai niin.

- Kyllä se on niin.

- Vai niin.

- Kylläpä sattu Merellekkii!

torstaina, tammikuuta 04, 2007

hepo

Unessa - ei saa nukahtaa - hevonen veti autoa ylämäkeen,
ja toinen perässä tullut auttoi työntämällä turvallaan.

Sen täytyi käydä sitä sääliksi.

Se oli tietoinen.

Pelottava hevonen.

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

bogie-leffa

William Wylerin The Desperate Hours (Kauhun Hetkiä) alkaa tavallisena trillerinä.

Juoni käynnistyy todella, kun keskiluokkaisen Hilliardin perheenäidin (Martha Scott) etuovelle ilmestyy Humphrey Bogart, joka on toinen elokuvan kahdesta todellisesta paskiaisesta. Jos elokuva tehtäisiin nyt, lisättäisiin joka toiseen hänen repliikkiinsä "fucking". Niinpä hän ei tällä kertaa sano perheenäidille ase kädessään:

"You scream and the kid'll come home and find you in a fucking pool of blood."

Jossain vaiheessa elokuvaa isäni huomauttaa:

"Amerikkalaiset ne on aina osanna tehhä mualiman rumimmat aatot",
tarkoittaen elokuvassa nähtäviä autoja.

Veitsi kurkulla -asetelman logiikka on, että poliisinkaan apuun ei voi luottaa.
Perhe on yksin. Elokuva on kiintoissa mielessä moderni;
kun Cindy Hilliardin poikaystävä Chuck saa kuulla poliisilta roistojen mahdollisesti majailevan perheen luona, ei hän silti suostu paljastamaan missä nämä asuvat; lopussa isä haraa poliisien yleistä mielipidettä vastaan - koko perhe on saatava ulos talosta ennen kuin paljastetaan rosvoille talon olevan piiritetyn.

Kun viimeinenkin pahis sitten makaa maassa ja perhe on pelastunut, tyttären poikaystävä Chuck kutsutaan sisälle taloon - eli perheeseen - ja ovi suljetaan.

Väkijoukko, muu yhteiskunta, jää ulkopuolelle.

Perheen poika on tätä ennen huomannut nurmikolla polkupyöränsä, jonka on jättänyt siihen, ja joka on houkutellut rosvot sisälle. Hän ymmärtää tätä käytetyn hyväksi.

"Hyvin tehty. Ja hyvät näättelijät."

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Runoista: aina, tai sanotaan lähes aina, tai sanotaan joskus
kun olen saanut tehdyksi jotakin hyvää, tai sanotaan
sellaista jonka tiedän hyväksi, tai sanotaan sellaista
joka tuntuu hyvältä, tai sanotaan että se on kuin nakutettu ja se soi,
niin tulee sellainen olo kuin olisin suorittanut huijauksen.
Sama jos katsoo jotain taulua joka on hyvä ja sen ymmärtää.
Jotakin minkä on asettanut oikeaan asentoon kuin jonkun paperilehmän sorkat,
niin että se aukenee kuin ja matematiikka. Että olen löytänyt jonkun sävelen,
että tämä on ainoa oikea tapa sanoa, tai...

Tämänhän pitäisi olla suuren löytämisen hetki.
On löytänyt ja esittänyt sen minkä on halunnut sanoa,
löytänyt sille sanat. Sanan.
Sen voi avata monella tavalla ja se soi.

En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella.

Että minä muka olisin tehnyt sen, 'minä', vaikka se on ikään
kuin paljastettu, se on asetettu asentoon, kirjaimet kantturat
ovat kuin laudalle asetetut tulitikut, eivätkä 'minä'.

maanantaina, joulukuuta 18, 2006

Papilta saatu paperinpala

Yhdellä puolella hääohjelmamme.

Toisella hautajaispuhe.

Kolmannella vainajan nimi.

Neljäs puoli on tyhjä.

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Kirja

En saa siitä otetta.
Olen suomentanut sen.

Se on olemassa, tuossa se on pöydällä, mutta teksti, se pakenee kuin lanka silmää, rasvattu painija. Kerran se oli, ja olimme yhtä; teksti ja minä tutustuimme,
puhuimme, löysimme toisemme ja päädyimme muotoon.

Nyt hädin tuskin tunnemme. Mene sinä teksti miten haluat, ei ole tarpeen tuntea enää, sinä menet ja puhut kuin näyttelijä; olen opettanut sinut parhaani mukaan.

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

kommentti Kiasmaan

Tuohon Hetkien kommenttiin tuolla alhaalla vastatakseni:

Ehkä se on niin että museota on tottunut pitämään kirkkona.

Täällä se on sillä tavalla, että kun käy näyttelyn avajaisissa se on kuin kirkossa kävisi. Ensin puhuu pappi (museonjohtaja): on tärkeää että on taiteilijoita jotka ovat tässä maailmassamme kauneuden ja hyvyyden puolestapuhujia. Kun pappi lopettaa tulee toinen ja sanoo että täällä me periferiassa olemme, mutta ylpeitä olemme, että täällä periferiassa olemme. Me paikalle vaivautuneet seurakuntalaiset kuuntelemme. Sitten kävellään.

Kokemukseni Kiasmasta, joka saattaa tietysti johtua vaikka kahvinpuutteesta ja siitä ettei kyseessä ollut avajaiset, oli erilainen. Tiskillä ei hymyilty. Narikassa joku vitsaili, mutta naseva vastaus jäi uupumaan; ristisana jäi auki. Sisällä alkoi tuulemaan. Sitten oli tilaa ja tiloja. Paljon. Vastaan käveli ihmisiä. Portaita noustiin. Tilaa, tilaa. Nykytaidetta. Otsalle ilmestyi ryppy, joka alkoi hiljaa häiriköidä vastaantulijoita.

Olisi pitänyt ottaa opas.


Toisaalta, tietysti on niinkin kuin Lea Laven laulussaan ilmaisi:

no niin
tai näin
se olkoon niin tai näin
tai niin tai näin tai
niin niin niin

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Vastaus

A) Tämä on tärkeää: ysitieltä käännytte Muuramen Shelliltä Säynätsaloon - mistä tällaiset nimet tulevat? - päin, ensimmäiseen liikenneympyrään asti, niin siinä Kinkovuoren juurelle on upotettu veteen proomuja.

B) Ei, ei, sittenkin niin, että Kinkovuoressa - Kinkovuori, herrajumala - on asuttu vasta neljä vuotta ja ne ovat kaupungin tontteja.

C) Rauhoitu. Ne ovat useasti kaupungin tontteja.

D) Oikeasti siellä olisi pitänyt tehdä ne kallioperän räjäytykset kerralla ja semmoinen keskieurooppalainen meininki, nehän mutkittelee siellä ne tiet pikkukylien läpi, ylös ja alas.

E) Totta kai; mutta kun katsoo sinne yhteen suuntaan, se on Kotiranta, niin ensinnäkin koivut erottaa jos on marraskuu, tai jos ne ovat pudottaneet lehtensä, niin ne erottaa väristä.

F) Tarkoitan tietysti että punaruskeasta väristä.

G) Kyllä kyllä; mutta keväällä se on hiukan eri väri.

H) Ollaanko siellä vuokralla.

I) Johtuuko se valosta.

K) Kerran kun katsoin niin näkyi sieltä savua ja sireenit soi, se oli joko tulipalo tai savupiipusta tai jollakin oli nuotio. Vaikea sanoa.

Valitse oikea vastaus. Oikein vastanneille palkinto!

Ps. Älä huoli vaikka kysymys on jätetty tarkoituksella avoimeksi.

perjantaina, marraskuuta 24, 2006

nyhrää

järjetöntä jatkaa
tätä pientä matkaa
edestaas aina vaan

saanko taas uudestaan

perjantaina, marraskuuta 17, 2006

Katsoessaan tien varteen kerättyä kantopinoa yrittäjä ei katsonut maalatakseen
kuvaa vaan laskeakseen siitä maksettavan hinnan. Katsoi työntekijä. Kummallekaan ei tästä kertynyt palkkaa. Olivatko he siinä kaksin nyt, yrittäjä, halkaistu lanttu, työntekijä, siivu, yhdessä, erikseen aukon laidalla, halkaisseet itsensä, katsomisen, laskemistyön, työn käyttöön. Ne ovat näitä nyt, puvuissaan nyt, moi moita nyt, hei heitä nyt kunnes viikonlo

Ja kun se kääntyy se toinen katsomasta pinoa, puhuu työntekijälleen, niin se maustelee puhettaan huumorilla, se on sen työminä, ihan hyvä minä se on, työntekijä ajattelee, se rasvaa saranat, öljyää, tämä helpompi minäpainos, kanelitanko, suola.

Perhettä ei pitänyt työntekijälle alun perin näyttää, mutta aamulla soitettaessa sen kuuli hengittävän taustalla lasten äänistä. Eikä veloista, lainoista, rahasta, siitä kertoivat vain tauot kun neuvoteltiin palkka, kun mietti mihin tuon sijoittaisi tässä firmassa ja olisiko siitä jo muuhunkin.

Niin pysyvät nämä, yrittäjä, työntekijä, raha ja perhe,
ja suurin näistä on perhe.

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Cuenta Cuentos

Hyvää Maailman Keuhkoahtaumatautipäivää!

Ei vaineskaan, se oli eilen. Keksin toivotella tuota eilen puolisolleni hänen tullessaan kotiin.

Toivon pelkästään hyvää niille, jotka ovat sairastuneet
tähän kuuleman mukaan kauheaan tautiin.

Kunnianarvoisa Kemppinen hieman valitteli tänään blogissaan teknologiasta, joka vie aikaa ihmisten yhdessäololta ja kommunikaatiolta.

Toissa päivänä oli Cuenta Cuentos -tarinankerrontailta baari Vakiopaineessa. Tuukka Rönkkö, josta on tullut oikea valokuvaaja, piti samalla näyttelynsä avajaiset ja
aloitti illan kertomalla diakuvin matkoistaan hauskasti. Sitten luettiin.

Paljon oli lukijoita ja paljon oli juttuja. Juha Mäkinen tuskin pahastuu jos kerron, että hän oli ollut ahkerana. Oli suomentanut - ihan itse kuulkaas - Nick Caven pitämän luennon. Hesarille ei ollut kelvannut, joten meni ja luki sen ääneen. Illan päätti nuori nainen, joka tarjosi kasvispainotteisesta kirjastaan meille illallisen.
"Aloitamme alkupalalla, jonka olen valinnut. Siihen tulee..."

Minusta idea oli hauska ja absurdi, toiset epäilivät vegaanipropagandaksi.

Sitten oli tietysti se iso, lihaksikas ja hyvin pukeutunut nuori mies, joka kertoi mummonsa elämästä.

Erinomaista toimintaa.

Baarin ohi käveli sisään katsomatta kaupunginjohtaja Markku Andersson pienessä
miesseurassa. Olisi kannattanut.

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

mene ja tiedä

Toissa päivänä Keskisuomalaisen jutussa haastateltiin miestä, joka oli ampunut karhun. Vieressä oli komea kuva: vihdoinkin kavereita. Menee seinälle varmasti. Karhun oli pesästään herättänyt ilmeisesti miehen oman koiran haukunta. Sitten oli jo tultu päin. Mies kommentoi tilanteen olleen "enemmän kuin hengenvaarallinen".

Mutta mikä tilanteessa oli "enemmän kuin hengenvaarallista"?

Tässä puhutaan nyt metsästäjistä. "Enemmän kuin hengenvaarallinen" ei voi tarkoittaa muuta kuin miehuuden häpäisemistä.

Karhun enemmän kuin hengenvaarallisena tarkoituksena oli siis suorittaa ns. väkisinmakaaminen.

Mutta mistä mies tiesi ennen ampumista, ettei karhu ollut naaras?

Vai tiesikö mies karhun olevan naaras?

Mene ja tiedä.

keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

Mielipide

Kiasma voi olla kolkko paikka, taide liikkuu Mannerheimintiellä, jos viet museoon ukin - kuten itsesi - joka ei tiedä mikä on näyttelyä ja mikä ei, tuntuvat muut katselijat näyttelyyn kuuluvilta, sellaista tänne kaipaisikin, maalauksen keskelle sijoitettu ironinen neliökin alkaa jo tympiä. Taiteilijoiden taulut ovat toisistaan ja toisilleen niin yksilöllisiä, että niiden väliin jää heilumaan, sano yhteisö.

torstaina, marraskuuta 02, 2006

Rick James

Funklegenda Rick Jamesin laulujen sanoituksista tulisi suorittaa jonkinlainen esitys. Voi kyllä olla, että asiassa kävisi niin että aikaiseksi saisi vain oman hirveän innostuksen eikä paperille mitään mieltä.

Jonkinlaisen irvistyksen ne kyllä ansaitsisivat. Mutta minkä vuoksi siitä jumalattomasta määrästä musiikkia mitä on kuunnellut on niin vaikea kirjoittaa mitään järkevää? Sama pätee pop-kulttuuriin. Niin kuin nyt Rick James. Se ei tule sieltä itsestä. Tai sitten se ei tietenkään ole muka tarpeeksi vakavaa, serious. Auttaisi tietysti asiaa, jos tajuaisi musiikista muutakin kuin sen kuulostaako se musta hyvältä vai ei. Voihan se olla siunauskin.

Otetaanpa kylpyyn Rick Jamesin levyltä Street Songs (1980) kappale "Give It To Me Baby". Tämän jytädisko-funkrutkaisun Rick aloittaa tilittämällä sieluntuntojaan saavuttuaan illanviettonsa jälkeen kotiinsa oman kullan viereen, ja kuinkas sitten kävikään:


When I came home last night
You wouldn't make love to me
You went fast asleep
You wouldn't even talk to me

You say I'm so crazy
Coming home intoxicated
I say just want to love you, I just wanna love you, baby
Guess that's why I'm so elated, come on, girl


Omat toivomukset suhteen toiselle osapuolelle punotaan kertosäkeessä eleganttiin sanalliseen muotoon:

Give it to me, baby (Give it to me, baby)
Give it to me, baby (Give it to me, baby)
I betcha I'll make you holler you've had enough
Give it to me, baby (Give it to me, baby)
Just give it to me, baby
Give it to me, baby (Give it to me, baby)
I betcha I'll make you holler you've had enough

Seuraavassa kertosäkeessä ollaan yhä samoilla jäljillä:

Give it to me
Give me that stuff, that funk, that sweet, that funky stuff {Say what}
Give it to me
Give me that stuff, that funk, that sweet, that funky stuff {Say what}

Give it to me, give it to me
Give it to me, give it to me
Give me your stuff, that funk, that sweet, that funky stuff (Yo-ho, ow)

Give it to me, baby


James kutoo lopuksi yhteen kappaleen sanoman herkiksi loppulauseiksi:


Give it to me what you say
Give it to me what you say
{Give it to me} What you say
{Give it to me}, what you say [Hey, girl]
Give it to me what you say
Give it to me what you say
{Give it to me, give it to me} [Hey, girl]

Give it to me what you say
Give it to me what you say
Give it to me, give it to me
Give it to me what you say
Give it to me right away
Give it to me, give it to me

Give it to me what you say


Ps. Mikäli on tuhlailevalla tuulella, voi aikaansa viettää YouTubessa vaikkapa Son Housen bluesin, Wilson Pickettin soulin ja Rick Jamesin seurassa.

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

SRP (Swedish Rice Production)

JASMINE RIS 2 kg
BRUTET
CHANG RIS

VALMISTUS
Huhtele risi kylmälla vedellä.
Kada risit kattilaan. 1 kuppi risiä 1 1/2 kuppia vettä. Lisää ruoka öljy, ja svola maunmukaan. Anna risien kiehua että melkein kaikki. Vesi on pois. Pienennä lampö hyvin alhaiseksi, ja anna risien hautaa tivin kannen alla C:a 20 min.

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Lokakuun loppu ennen lumen tuloa on kyllä yksi 1) _________ 2) _________
Siinä mustassa on jotain 3) ___________ 4) ___________
Kun lumi sattuu sitten tulemaan, muistuttaa sekin 5) __________ 6)_________
Se peittää heijastaen kaiken ulos, siinä itsessään ei ole mitään.
Mitä siitä pitäisi ajatella? Hakattu ja vanha maa ei ikään
kuin kelpaa sille, se haluaa pyyhkiä sen pois; minäkin olen tätä parempi.
Sitten kun se määrää koko ympäristöstä, alkaa sen luonteenpiirteitä
jo erottamaan.

Vielä ei olla 7) ____________

Sijoita oikeat vastaukset alle. Vastaa selvällä käsialalla!

1)

2)

3)

4)

5)

6)

7)

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

älypäät jauhavat blogeissa maailmaan
syötäviä jyviä

kirjailijat iltapäivän mielipideristisanastoissa, naiseus,
pukeutuminen, tee valinta, miltä susta nyt tuntuu, mitä olet
huomannut, mitä on jäänyt vielä kirjaamatta apetta

koko paletti siinä seurakunta koolla rajatuissa kuvissaan
joihin mahtuu koko oma ilme meille kerrottu jos tämä on tarinoiden aikakausi niin
ne kerrotaan meille

ja tämänhän jo kaikki ties

elämä nyt on täällä hiukan toisenlaista maalaissielu
korjaan -minä ponnistelee saadakseen rappukäytävissä hymyjä kiinni
rutistellakseen niitä ennen auringonnousua vaikka
täällä nautinto voi tulla siitä ettei siihen ole tarvetta
että tällaista pientä ymmärrystä toivoisin sinultakin

mainitut tuloerot alkavat pikku hiljaa kävellä kadulla vastaan ja ne hyväksyy kuin kukat joita ei osaa kitkeäkään
totta ne tuntuvat puhuvan havainto sinulla taas on uusi takki

.............................


ihmiset kerääntyvät murhatun toimittajan haudalle
suhteen vastapuoli pitää tapahtunutta venäjänä
se on hänen keinonsa elää sen kanssa pyyhkiä taulu minkäs teet
toista puolta hän koskettaa koska on rohkea moraalinen henkilö
sellainen kuin ihmisen kuuluisi olla

ja putin pitää sivulauseessa vainajaa häpäisevän hautajaispuheen
jossa korottaa itsensä suorittamansa sananvapauden tukehdustyön ansioista

esille hiottava teko on liittyä amnestyyn

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

syyskuva

tunturilla liikkuva
valo ja varjo

tippuva ja käteen käyvä

toivo

perjantaina, lokakuuta 06, 2006

itsesäälisi asettelee jo
jalkoihisi saappaita

isiesi suvulta saatuja

näet itsesi liikkeessä
Suomen korpitie seitsemiin
hiljaa lahoavien
talojen tapeteille

tämä on yksi eteisistä
joita syvemmälle
isäänsä ei voi nähdä

tämä on eteinen
jota syvemmälle
ei saa käydä

halusi tai ei
täältä on poistuttava

mukanaan huonekalu tai vaate